Norwegian Wood

On asioita joista pidän ihan älyttömän paljon. Kaikki tietävät, että rakastan kahvia, se ei ole mikään yllätys. Olin kuitenkin melkein liiankin pitkäksi aikaa jättänyt unholaan vielä vanhemman rakkauteni: kirjat. Yleensä ihmiset kai herättelevät lukuintoaan jollain kevyellä hömpällä, mutta kun Stockan alesta löytyi Murakamia (jonka kirjoja en häpeäkseni ollut koskaan lukenut), päätin aloittaa siitä.

Luin sitä pätkittäin, otin spurtteja, välillä luin jotain muuta läpi, palasin takaisin. Vein sen sänkyyn ja sohvalle, keittiön lattialle. Säästin kolmeakymmentä viimeistä sivua monta päivää, koska jännitin loppua. Eilen söin puolikkaan levyn suklaata ja luin viimeiset sivut. Jäi vähän tyhjä olo, tässäkö se nyt oli. Tein sen ja nyt se oli loppu.

Pelkäsin pitkään etten enää osaa lukea. Olin aloittanut kirjoja, mutta en päässyt niihin sisälle. En janonnut niiden tarinoita samalla lailla, kuin olin janonnut ennen, mutta Norwegian Wood palautti haluni. Kirjahyllyssäni lojuvat lukemattomat kirjat ovat kohta tuskin enää niin lukemattomia. 

Ja hei, huudelkaa lempikirjojanne! Haluan uusia tuttavuuksia!

-Vilma K.

joo niin siis se oli loistava. lukekaa se! minulta saa lainaan, puspus!