Vaikka luulisi, niin ei tää elämä ole koko ajan ihan vaan hattaraa ja valoa ja lässynlää-onnellisuutta. Viime viikkoina on ollut sellaisiakin hetkiä, kun otin kuvanmukaisen ilmeen ja kysyin ääneen, että ”ihanko oikeesti nyt?”

Esim. silloin kun

sadatta kertaa viilsin sormeni tiskatessa ja jouduin lopettamaan kesken, tai kun

olin menossa töihin ja ensimmäinen bussi jätti välistä ja seuraava oli myöhässä, tai kun

laitoin väärän hellalevyn päälle ja hetken kuluttua ikean pannunalunen oli musta, kipinöivä ja savuava, ja jouduin lähtemään savun takia ulos evakkoon, tai kun

netflix jumitti ja jumitti koko ajan, tai kun

sain eksältäni vihaisen viestin jossa kerrottiin, että tämä blogi oli melkein aloittanut parisuhderiidan. #goals

-Vilma K.

eipä tässä. 

(mut sit taas tää on. hattaraa. ja salaisia viestejä kirjoitettuna lauluvihkoon. ja pusuja. ja valoa ja rakkautta.)