Lahti. Ensimmäinen, toinen ja kolmas näytös. Välillä kahvia ja kauravälipaloja. Kolme pimeyttä. Tuttu ääni ja Elinan pää olkapäällä rauhoittivat. Jännitystä, riemua ja suuria tunteita. Niin lahjakkaita ihmisiä ja kauniita katseita. 

Helsinki, Kallio. Nälkä ja monen kymmenen minuutin odotus. Ystävät ympärillä, käsi kädessä ja viinilasi toisessa. Vihdoin pitsaa, ensimmäinen ikinä ilman juustoa. Lisää viiniä, paukku tequilaa, käsi edelleenkin kädessä. Hyvä olla. 

Helsinki, Kamppi. Kinon ruudulla kauniita ihmisiä ja rakkautta. Elokuvan jälkeen minulla menee pitkään palata kokonaan takaisin tähän todellisuuteen. Pikkuhiljaa. 

Helsinki, Munkkivuori. Sinä. Sinä. Sinä. Vieläkin siinä ja entistäkin enemmän. Välillä minua meinaa itkettää kaikki: kadonnut matkakortti ja pelko tulevaisuudesta, mutta sitten katsot minua noin ja posket kiristyvät taas. 

Helsinki, Munkkivuori. Asunto on tyhjä. Sängyn päälle on jäänyt onnentuoksuinen teepaita. Ensimmäisen illan olen taas hukassa ja hämilläni, kuten aina. Putoan kuplasta ja muistelen taas, kuinka ollaan tässä sohvalla yksin. Syön bataattiranskalaisten jämät ja mietin voinko mennä jo petiin. Kämppis tulee kotiin ja on heti vähän helpompi, se vetäisee minua välitilasta enemmän takaisin omaan arkeeni.

-Vilma K.