valoa valoa valoa

2015-06-01 08.33.28 1.jpg

2015-06-03 12.16.09 1.jpg

2015-06-04 10.06.26 1.jpg

valoa valoa valoa. 

Kirjoitin kirjasta tutut lauseet instagram-kuvan kuvaukseen. Kuva oli tuo ensimmäinen: valoa tuskin näkyvissä ollenkaan pilvipeitteen takana, sävyinä harmaa ja harmaa. Sillä hetkellä oli vähän pilvistä, niin ulkona kuin sisälläkin. Mutta niin se välillä on, ei aina paista. Paitsi ehkä jossain etelän paratiisissa.

Elina kirjoitti kuvan alle ”Kyllä sitä sieltä tulee vielä”. Kyllä se tietää. Kyllä sitä tulee. Tää on vaan tää Suomen kesä.

Ja ehkä sitä nyt oikeasti rupeaa tulemaan. Kirjoitin kesän hankintalistalle isomman asunnon ja sporttisemman pyörän. Alimmassa kuvassa näette uusvanhan ratsuni, jossa on jopa viisi vaihdetta ja melkein toimivat jarrut. Mitä asuntoon tulee, niin taidan uskaltaa jo sanoa, että Vallila kutsuu muutaman viikon kuluttua. Muuttoa varten haalitut banaanilaatikot yltävät lattiasta kattoon ja hankintalistalle päivittyy pari pöytää: yksi ruokailuun ja toinen sohvan eteen. 

Tämän kirjoittaminen ei nyt taaskaan ihan suju. Kuuntelen samalla, miten kanssaeläjäni ”ottaa ihan sikana damagee ja menee nollille jo parista iskusta” ja miettii ”ketä bossei meil viel on täs”. Nyt minun pitää vielä odottaa, että hän ”löytää safepointin”. Pitäis kai kerätä vähän gearii ja pyytää joltain vähän boostii etten ottais niin paljon damagee kokoajan. Onneksi kohta päästään uudelle levelille ja isommalle reviirille.

-Vilma K. 

tulossa protesti pleikkareita vastaan. kielletään vittu kaikki.

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Ole tässä

2015-05-26_11.28.11_1[1].jpg

2015-05-26_11.29.02_1[1].jpg

”Ole tässä”, kehotti metron seinä. Minä seisoin ihan uupuneena, kaiken vähäni antaneena. Takin hihasta valui vähän verta, koska oli hermostuksissani repinyt auki ruven (mikä taas oli tullut haavasta, joka tuli pahvilaatikon kantamisesta liian pienestä oviaukosta). Oli ihan hassu olo, ihan kuin olisin lähempänä omaa tulevaisuutta, vaikka pääsykokeet olivatkin varmaan osittain menneet ihan päin seinää (enhän minä nyt tosta vaan muista Nepalin väkilukua). Kirjoittaessani olin kuitenkin flow-tilassa. Jälkeenpäin mietin, olivatko hahmotelmani liian lennokkaita, mutta niinhän minäkin olen. Haastattelussa yritin puhua paljon asiaa ja istua ryhdissä. Ai että ja huh huh.

Tämä on ollut vähän tällainen hiljainen juttu. Jos pääsen johonkin sisään, niin kerron kyllä. mutta muuten jännitän ihan täällä omassa ihossani reilun kuukauden. Ja puren aivan sikana kynsiä. Sen ohella, yritän enemmän vain

Olla tässä

 

Nyt. Sänky näyttää kovin kutsuvalta ryppyisyydestään huolimatta. Huomenna nukun pitkään. Pitkissä aamuissa on nykyään se luksus, että aamun viileydessä haluaa vihdoin toisen viereen nukkumaan. Usein nukahdan selkä selkää vasten, ihan vain mukavuussyistä: on tilaa hengittää, eikä kenenkään raajat paina inhottavasti. Tiedättekö te, voiko lusikka-asennon löytää  vielä uudelleen, vai onko sen mukavuus iäksi kadotettu?

-Vilma K, salamyhkäinen

Suhteet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään