Olin viikonloppuna Imatralla moikkailemassa perhettä. Kameraan tarttui vain vähän kuvia; joko tuoreesta vauvasta tai sitten ei ihan niin tuoreesta mopsista. Mopsikuvat on hyvä laittaa jakoon, sillä itse henkilökohtaisesti uskon, että juuri mopsit nostavat elämänlaatua ja onnellisuustasoa.

Kuvissa Tenho ja minä istumme takapenkillä ja odotamme, että isi ja Juho hakevat Lidlistä jotakin kahvipöytäherkkua. Tenhoa itketti koko ajan ihan kamalasti, raukka kai luuli, että miehet hylkäsivät hänet kokonaan minun huomaani. En selvästikään ole Tepsun lemppari, syinä voi mm. olla se, että ”hylkäsin” hänet ja muutin Helsinkiin, tai sitten se (uskon että tämä on se oikea syy), että en oikeastaan koskaan helly jakamaan lautasellani olevia herkkuja hänen kanssaan. Niin tai näin, onneksi poijjaat palasivat ja Tenho sai pasteijaa. 

Maailma olisi parempi paikka, jos mopseja olisi enemmän. 

-Vilma K.