Just hyvä

2014-12-15 11.56.05 1.jpg

2014-12-15 11.55.43 2.jpg

Meillä oli speksin läpimenoviikonloppu ja fiilis oli aika hyvä. Lauantain vedon jälkeen hykertelin fiilisringissä, ja kun vuoroni avautua tuli, sanoin:

”Oon vaan ihan täynnä rakkautta.” 

Voin kertoa, että se on aika mieletön tunne. Posket hehkui ja hymyilytti, olin just tehnyt seitsemän tuntia maailman parhaita asioita, näytellyt ja laulanut. Sumnuntaiaamuna se tuntui, kurkku oli kipeä ja lihakset loppu, ja eilisen meninkin lääkkeiden voimalla ja 80-prosenttisella teholla. Kun yhdeksältä luovutin ja lähdin pikkujouluista, niin sain vielä ekstrahyvän mielen kun tuottajamme huikkasi, että ”laulatpa muuten ihan tosi hyvin”, vaikka ääntä oli sen päivän vedossa lähtenyt puolet huonommin kuin tavallisesti. 

Kohta joudun lähtemään töihin ja se vähän inhottaa, koska olen vieläkin vähän kipeänä. Yritän nyt parannella itseäni nukkumalla parit hyvät yöunet ja torstaina suunnataakin sitten TUKHOLMAAN. Kolme yötä ja neljä kokonaista päivää, en malttaisi odottaa. Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä missä kannattaa käydä, missä syödä, mitä tehdä, missä shoppailla, niin otan mielelläni vastaan! Muita suunnitelmia ei vielä ole, kuin käydä Fotografiskassa ja kuulemma mennä katsomaan jalkapalloa. Jälkimmäisestä en luonnollisesti kauheasti innostu.

-Vilma K.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Suosittelen

Itsenäisyyspäivä

2014-12-07 04.14.55 1.jpg

2014-12-07 04.14.05 1.jpg

Lauantaina vietin itsenäisyyspäivää pitkälti töissä. Sain tuplapalkan ja kokea jännittävän hetken, kun humalainen asiakas halusi hakata sekä RAYn pelikoneen että minut. Yhdeksän jälkeen pääsin kuitenkin viettämään juhlaa ystävien luo, sain ruokaa, kaulimen (Viivin mielestä ei ole ok käyttää vanhaa punaviinipulloa kaulimena, WHAT)  ja kakkua. Muunmuassa. 

On jotenkin ihanaa, että vaikka olenkin kaukana ”kotoa” on minulla täälläkin noin monta rakasta ihmistä! (Elina kuuluu kanssa niihin, mutta se otti kuvaa) Vaikka parhaat ystävät ovatkin samassa kaupungissa, näemme toisiamme ihan liian harvoin. Siitä kielii muunmuassa se, että porukka huomautteli pariinkin otteeseen, kun sanoin ”mä” tai ”me” sen sijasta, että olisin sanonut ”mie” tai ”myö”. En itse tiedosta asiaa ollenkaan, mikä on sairaan pelottavaa. Syksyllä vanha tuutorini sanoi murteestani, että ”kyllä se häviää”. Eikä häviä, alan kiinnittämään siihen enemmän huomiota. 

Tämänhetkisellä TO DO-listallani on siis pitää yllä murretta, sekä opetella voittamaan ”pariskunta-alias”. Enää en halua hävitä. 

-Vilma K.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään