Olin kai vähän alle 15-vuotias, kun sanoin äidille astianpesukoneeseen nojaten:

”Niin, ei sitä kyllä tiedä, menenkö naimisiin sitten miehen vai naisen kanssa.” 

Olen aina tiennyt, että haluan naimisiin; mekon, kakkua ja ihan sikana rakkautta. En ole ikinä kokenut, että olisin jotenkin vääränlainen tai outo, koska minulle on aivan samantekevää, onko toisella osapuolella tissit vai ei. (Okei ei ihan; jos se on mies niin mielellään ei tissejä.) Tämän takia minulle on jotenkin hieman hankalaa PERUSTELLA sitä, miksi tasa-arvoisen avioliittolain pitäisi astua voimaan. Tuntuisi yhtä oudolta keksiä perusteita sille, miksi naisen ja miehen pitää saada mennä naimisiin, tai miksi minulla pitää olla oikeus päättää, mitä tilaan mäkkärissä. 

Suomi on muka niin korkeasti kehittynyt, tasa-arvoinen maa, ja suomalaiset sivistynyttä kansaa, mutta silti niin monelta täällä asuvalta puuttuu täydet ihmisoikeudet. Kuulostaa vakavalta, kun sanoo, että tämä on ihmisoikeuskysymys, mutta niin se vain on. Jos joku ei vielä tiedä, niin huomenna perjantaina äänestetään siitä, pääseekö lakialoite suureen valiokuntaan käsiteltäväksi, vai joudummeko pakittamaan ja odottamaan tasa-arvoa vielä lisää. Facebookini on täyttynyt profiilikuvien vaihdoksista (esimerkkinä postauksen kuva) ja on ollut ihanaa huomata, että olen kerännyt ympärilleni niin paljon fiksuja ihmisiä. 

Ja ihan oikeasti hei:  onko sillä muka mitään väliä menenkö naimisiin Naya Riveran vai Ryan Goslingin kanssa?????

-Vilma K.

//EDIT: sydän ja onnellisuus. no ny.