Lily

Vilma K.

Vilma K.
vilma k.

Uusi ”me”

2014-11-26_12.57.33_1[1].jpg

Sanoin eilen päivällä, että tuskin jaksan juhlia speksimme nimeä kauaa, kun en juodakaan ajatellut. Juonut en, mutta jäin kuitenkin tanssimaan näyttelijäihmisteni kanssa. Olimme suuressa ringissä, tanssimme ja heittelimme kuvitteellista asiaa, palloa, keihästä, pientä, isoa, mitä milloinkin; impulssitanssia. Sitten soi Tuulin ”Me ei olla enää me” ja rupesin ajattelemaan. 

Hain speksiin, koska viime kerta oli niin ihana, niiden ihmisten takia joita siinä tapaa. Viime vuoden porukka oli ihan mahtava ja toimi yhteen loistavasti. Sitten tuli uusi speksi, ja näyttelijäposse uudistui melkein kokonaan. Ja niin vain kävikin, että tämäkin on ihana ja toimii yhteen. Ei ihan samalla tavalla, mutta kuitenkin. Tällä kertaa speksissä ei ole mukana maailman hauskinta Hellua, ei parsa-alkkareita, kukaan ei hoe ”mierumaahan” enkä ole salaa ihastunut keneenkään. Eri tavalla kauhean kutkuttavaa, vaikka samalla katsookin välillä hellästi viimevuotiseen päin.

Ei nykyisyyden tarvitse olla kaikin tavoin parempaa, jotta siitä voi nauttia. Parempi elää elämä, jossa voi muistella vanhoja aikoja ”vanhoina hyvinä aikoina”, kuin odottaa jättimäistä ja jatkuvaa nousukiitoa. Voi olla onnellinen siitä mitä oli ja siitä mitä on, samaan aikaan. 

Täällä tuoksuu mokkapalat, vien niitä tänään treeneihin, nam. 

-Vilma K.

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään
vilma k.

VKLP

2014-11-25_01.42.19_1[1].jpg

Moi. Nyt on tiistai, ja tuntuu että olenvieläkin vähän nuutunut viikonlopun mökkireissusta. 42 tuntia, 25 ihmistä (en vieläkään tiedä kaikkien nimiä, hups), muutama kitara, kajarit, kaljaa, yksi palju, melodica, juomapeli, kaksi yhdessä 80-senttisessä sängyssä, neljän tunnin ajomatka yms.

Ei mutta olipa kivaa ja rentouttavaa, aivoja nollaavaa. Mökillä ei toiminut netti, enkä jaksanut avata puhelimeni kameraa kertaakaan. Tuon kuolleen ja tuplapolttavan kalan pöllin whatsapp-keskustelusta. Toivottavasti se ei järkytä mieliänne liikaa, vaikka onkin aika karun ja julman näköinen. 

Tänään on taas pienet pippalot, joissa julkistetaan speksimme nimi! Olen ehkä unohtanut mainita, että olen siinä taas mukana ja kovin otettu ja onnellinen asiasta. Voisin yrittää ottaa kamerani mukaan ja kuvata pitkästä aikaa jotain. 

Mielessä on pyörinyt myös hieman blogin uudistaminen, mutta se nyt on vähän ajatusasteella. Saa nähdä mitä keksin, ja mihin suuntaan vai keksinkö mitään. Enää kuukausi jouluun, onneksi, alan olla aika poikki opiskelun, töiden, speksin ja ihmissuhteiden yhteensovittamiseen. Joulun jälkeen kuukausi ja speksi on ohi, toivottavasti mikään muu edellämainituista ei. Sitten ajattelin viimeistään ladata lisää aikaa salikorttiin ja alkaa valmistautumaan vähän reissaamaan. Ainakin itä-eurooppaan ja junalla, superbestikseni kanssa. AY. 

-Vilma K.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Höpsöä