Olin lauantaina Tavastialla Kuningasidean keikalla. Oli muuten aika superhyvä, niin musiikillisesti kuin muutenkin, oli kovin onnellinen olo koko keikan ajan.

Siellä tyttöjen vessan seinään oli kirjoitettu lause (näin jälkeenpäin sain kuulla sen olevan Pariisin Kevään biisistä) joka iski aika kovaa. Siinä oli niin paljon järkeä, yhdeksässä sanassa ja sydämessä. Mietin, että olisinpa päätynyt siihen vessaan joskus aikaisemmin ja tajunnut sen. Siksi haluan jakaa sen täällä, että muutkin tajuaisivat. Joskus kun se juokseminen on ihan turhaa: tulee vain hiki ja huono olo. Ja se bussi saattaa silti ajaa ohi, ennen kuin pääset liikennevaloista pysäkille asti. 

Tiedättekö mitä. Kyllä niitä busseja menee. Ja tiedättekö mitä muuta. Kyllä niilläkin pitäisi päästä perille asti.

Ja jos ei, niin aina voi kävellä. Tai mennä pyörällä, junalla, ratikalla, autolla, laivalla tai lentokoneella. Tai jonkun reppuselässä. 

-Vilma K.