Voi elämä ja kauneus. Helsinki, punaviini, meri, ruoka ja Elina. Aivan mainio kombo. 

Elina vietti koko kesän poissa Helsingistä ja kaukana minusta. Kohta hän lähtee useammaksi kuukaudeksi Prahaan opiskelemaan muunmuassa jotain stressinhallintakurssia (oikeasti kulttuurintuotantoa). Nyt haluan siis ottaa ilon irti hetkistä superbestikseni kanssa, koska pian olemme taas hetken erossa. Haluan käydä kirppareilla ja kahvilla. Selata läpi vanhoja kuvia ja perustaa uuden blogin. Kokata illallista, pakata sen mukaan ja kävellä Seurasaaren kallioille katsomaan auringonlaskua ja juomaan punaviiniä. Puhuhua ja puhua ja puhua. Ja kun ystävien illanistujaisissa on yksi juomalasi liian vähän, haluan jakaa hänen kanssaan viimeisen vapaan lasin. 

Kun minä olin ala-asteikäinen, oli minulla yksi suurin haave: minä toivoin, enemmän kuin mitään, että saisin parhaan ystävän. Kirjoitin siitä monta vuotta päiväkirjaan ja rakensin mielessäni mielikuvitusbestistä. Ja nyt, tuossa hän on. On nököttänyt siinä jo kymmenisen vuotta. Se alkoi, kun minä kutosluokalla menin kysymään tarvitsisiko kahden tytön bändi kenties laulajaa. Minusta tuli ensin kolmas pyörä erottamattoman kaksikon kylkeen, mutta jo parissa vuodessa osa meidän omaa pyhää kolminaisuutta. Siitä muutama vuosi eteenpäin, ja meistä tuli Villu ja Ellu. Ellu ja Villu. Vilmalina. Miquel ja Tulio. Meistä tuli niin liimautunut kaksikko, että Viiviä varmaan meinasi hirvittää tulla joukkoomme. Onneksi ei hirvittänyt, kolme on nimittäin hyvä luku. Täytelänen, täydellinen ja tukeva.

Minä olen päässyt näkemään ja kokemaan ystävien tärkeyden. Sen meinaa unohtaa aina välillä hyvinä hetkinä, mutta havahtuu taas, kun sinulle pedataan peti sohvalle. Keitetään teetä ja laitetaan viestiä. Pakataan avuksi muuttokamoja ja ajetaan pakua, vaikka pelottaa. Ja minä olen enemmän kuin valmis tekemään kaiken saman, jos tarvitsee. Paitsi, että pakua en aja. Voin saada siitä tosi tosi tosi isot sakot ja sanktiot. 

Vaalikaa ystävyyttä. Kiireen keskellä. Kun olette keskellä uutta parisuhdetta. Silloin, kun kaikki on hyvin ja silloin, kun kaikki on ihan rikki. 

-Vilma K.

p.s. www.lily.fi/blogit/kurjatkuvatfi