voi elämä

Tää viikonloppu oli kultaa. Jotenkin. 

Pusuja .

Katseita ja kosketuksia. 

Sanoja. 

 

Tunsin niin monessa hetkessä niin paljon kiitollisuutta tuosta alakuvan ihmisestä, etten osaa edes kuvailla. 

Kerta kerralta loksahdan aina vähän lisää takaisin paikoilleni. 

 

Voi elämä. 

 

-Vilma K.

 

(kuvissa palautamme kämppikseni pulloja ja esitämme krapulaisia, villiä)