Elokuvakrii(iik!)tikko: Syvälle salattu

Elokuvakriitikko Kakka Jujava perehtyy tänään uuteen suomalaiseen elokuvaan nimeltä Syvälle salattu.

”Syvälle salattu on huikea esimerkki siitä, kuinka hyvät näyttelijät, menettelevä käsikirjoitus ja loistava idea eivät vielä takaa hyvää elokuvaa. 

Krista Kosonen ja Kai Lehtinen tekevät hienot roolityöt. Peter Franzén ei jää pahasti jälkeen hänkään, mutta Franzénia elokuvasta toiseen seuraava maneeri ärsyttää tässäkin leffassa: hän mutisee kaikki vuorosanansa.

Elokuvan ohjaaja Joona Tena muistetaan muun muassa elokuvasta FC Venus, sekä televisiosarjasta Parasta aikaa, joka palkittiin mm. parhaan draamasarjan Venlalla vuonna 2009. Itse muistan Tenan töistä parhaiten tv-sarjan Kivi ja Kilpi, joka hurmasi katsojansa sivuamalla runsaasti kirjallisuutta ja sijoittumalla antikvariaattiin ja sen ympäristöön ja työntekijöihin. Eritoten loisteliaat Oiva Lohtander ja Taneli Mäkelä tekivät sarjassa mahtavat roolit. Tenan kanssa Kivi ja Kilpeä käsikirjoitti kirjailija Antti Tuuri, ja se sarjasta myös näkyi – ennen muuta eräänlaisena kirjaviisautena, mutta lisäksi dialogin sujuvuutena.

Nyt Tena on osin nimensä veroinen. Elokuva ei karkaile mihinkään ja näyttelijätkin pysyvät housuissaan jopa liiankin jäykästi. Ongelmaksi muodostuu lajityyppi: elokuva on määritelty trilleriksi ja trilleri se ei ole. Jos onkin, niin huono sellainen. Tehostekeinot ovat päälleliimattuja, esim. juonessa vahvana elementtinä olevaa vettä läikytellään jatkuvasti siellä täällä, ja kasvaa yhdeksi pääosan esittäjäksi erittäin väärällä tavalla: eihän elokuvan pitänyt komedia olla, vaan trilleri.  

Nykyisin on muodikasta lajityypittää elokuva lähes ympäripyöreäksi, siis sellaiseksi ettei takakannen juonireferaattia lukemalla selviä, mistä lajityypistä kyse; viime aikoina on useampikin ’draama/komedia’ tullut katsottua. 

Syvälle salatun olisikin voinut tyypittää ’draama/trilleriksi’.”

*Kuva on napattu kyseisen elokuvan tuotantoyhtiön sivuilta.