Rakastan aamuja. Aikaisia aamuja. Keväisiä ja kesäisiä aamuja. Usvaa järvellä ja pellolla. Auringon kajastusta metsän takaa. Lintujen laulua. Hiljaisuutta. Tilaa hengittää.

Ainakin yhtä paljon rakastan aikaisia aamuja kaupungeissa. Herääviä kaupunkeja. Voisin viettää pitkiäkin aikoja istuskellen ja katsellen, miten kaupunki muuttuu vähitellen herätessään. Täysin hiljainen ja tyhjä kaupunki suorittaa ensin aamupesun katuharjojen ja vesiletkujen avulla. Samaan aikaan saapuvat roska-autot ja tavarankuljettajat. Aamulehtien jakaja saattaa olla vielä kierroksellaan. City-kani pysähtyy korvat pystyssä kuuntelemaan keskelle katua. Merenrantakaupungeissa kalastusalukset palaavat satamaan. Kaupunkilinnut ovat aamupalalla. Rakennustyömailta alkaa kuulua työn ääniä. Ihmisten määrä lisääntyy vähitellen; kiireisiä, unisilmäisiä työmatkalaisia, joilla ei ole aikaa katsella ympärilleen. Kauppoja ja ravintoloita availlaan, ulos tuodaan pöytiä ja tuoleja, mainoskylttejä ja muuta rekvisiittaa. Aurinko lämmittää asfalttia ja sen tuoksu leijailee ylöspäin. Pieni sadekaan ei haittaa.

Kaupunki tuntuu olevan pääroolissa aamuisin. Päivän mittaan ihmiset, autot ja äänet täyttävät ja valtaavat kaupungin ja se jää taka-alalle, lähes häviää. Silloin olen mieluummin jossain muualla. Aamuisin kaupungit kertovat toisenlaista tarinaansa.

Rakastan aamuja. Aikaisia aamuja. Edessä on uusi päivä.

(Kuvaa ei ole, koska kannattaa kokea tuo näkymä ja tunnelma ihan itse livenä…)