Mielen konservointia

Valkealan kirkon alttaritaulu lähtee kesän aikana konservoitavaksi. Lähes 200 vuotta vanhaa maalausta kunnostetaan Valamon luostarissa ja taulu on tarkoitus palauttaa paikalleen ensi keväänä. Konservoinnin tarkoituksena on taata teoksen säilyminen myös tulevaisuudessa ja hidastaa ajan saatossa tapahtuvaa rapistumista.

Konservointi kuulostaa sanana pölyiseltä, mutta mitä enemmän sanaa pyörittelen mielessäni, huomaan, että minähän teen sitä itselleni päivittäin! Yritän hidastaa väistämätöntä rupsahdusta tankkaamalla vitamiineja ja mineraaleja, läträämällä voiteilla ja vaalimalla hyvää unta. Ja entä sitten kaikki ne lisä- ja säilöntäaineet, joita olen varteeni vuosien saatossa kerännyt? Luulen, että minun sukupolveni ruumiit eivät maadu koskaan.

Myös ihmisten entisöinti on kovassa huudossa. Menneen elämän hehku ja noste halutaan palauttaa kasvoille ja muille ruumiinosille hinnalla millä hyvänsä. Harvoin ikää kuitenkaan pystytään pyyhkimään pois ihmisestä kokonaan. Usein lopputuloksena on vain välttävä ja kummallinen versio entisestä.

En ole itse joutunut turvautumaan vielä sen järeämpään entisöintiin, vaan kertakäyttöinen paklaus on ollut riittävä. Sen sijaan sisäiseen ja henkiseen entisöintiin haluan panostaa.

Haluaisin pitää mieleni yhtä kirkkaana kuin se oli vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Uskoa hyvään ihmisissä ja katsoa maailmaa pinkkien lasien läpi. Vuosirenkaat ja niiden mukana tuoma kokemus ja karheus ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja samentaneet mieltä. Miten onnistuisin palauttamaan mielen kirkkauden ja onko se enää edes mahdollista, kun se on vuosien saatossa sumentunut? Vai onko rappeutumista konservoinnin tavoin mahdollista ainoastaan hidastaa?

Omat harjoitukseni mielen kirkastamiseksi sisältävät pölyisten ajatusten siivoamista, lukemista ja uuden oppimista, pitkiä keskusteluja. Naurua ja itkua. Luopumista, jotta voi saada tilalle uutta. Itselle tärkeiden asioiden vaalimista. Mielestä ei ehkä enää koskaan tule yhtä kirkasta kuin lapsella, mutta se ei haittaa. Riittää, jos mittarista saisi ruuvattua edes muutaman ylimääräisen kyynisen vuoden pois.

Anni

Ps. Kun on kirjoittanut sanan konservointi tarpeeksi monta kertaa ja toistanut sen tarpeeksi monta kertaa ääneen, alkaa naurattaa.