Valvomista
Eilen oli valvomisen sunnuntai. Valvoin kyllä myöhään tai aikaiseen aamuyöhön, vaikka jostain muusta tuossa kirkkovuoden toiseksi viimeisessä pyhässä kyllä oli kyse. Muistelin erästä aamua viime syksyltä. Olin lähdössä Helsinkiin aamujunalla. Kun menin ulos parkkipaikalle, huomasin, etteivät autonavaimen painonapit toimineet. Ja oven lukko oli jäätynyt umpeen. Palasin sisälle hakemaan vara-avainta, joka oli sekin tietysti hävinnyt jonnekin avainlaatikosta. Otin mukaan kuumaa vettä ja lähdin ulos sulattamaan auton lukkoa. Sitten oli pakko ajaa suoraan lähimpään kauppaan ostamaan lukkosulaa, ettei märkä lukko jäätyisi kahta kauheammin. En ehtinyt junaan, joten se reissu meni sivusuun. En todellakaan valvonut tässä asiassa. Minkähän takia talvi ja pakkanen yllättää joka syksy niin monet?
Mitä on tämä syvälle juurtunut tuudittautuminen tai ajattelemattomuus – autojen kanssa, verenpaineen ja oman terveyden kanssa? Entäpä perheesi ja ystävyyssuhteesi? Mitä rakkaillesi kuuluu? Oletko tuudittautunut hyvään uskoon, että kyllä kaikki varmaan on ok – tämä tuudittelu on siis nukkumista. Vai oletko valvonut siis ollut aktiivinen? Toivottavasti et herää vasta siihen ääneen, kun sormus kilahtaa eteisen pöydälle. Tuliko lapsiltasi isänpäivänviestin “olet tärkeä ja toivottu” sijasta toisenlainen viesti “olet törkeä ja toivuttu”? Oletko ihan tietoinen, mitä elämässäsi ja ympärilläsi tapahtuu? Milloin olet viimeksi ihan oikeasti pysähtynyt miettimään elämäsi tilaa ja suuntaa – niin maallisessa, sosiaalisessa kuin hengellisessäkin mielessä? Mietipä hetki. – Tiedät varmaankin vanhan sanonnan rykimisen turhuudesta, kun on jo housuissa.
Jeesuksen vertauksen viisaat morsiusneidotkin väsyivät ja nukahtivat, mutta he saivat nukkua rauhassa, koska heidän lampuissaan paloi tuli. Viisaat olivat valmiita nousemaan ja lähtemään keskellä yötäkin, kun kutsuhuuto kuului. Viisaat olivat valmiina. Viisaat olivat varautuneet. Viisaat olivat ennakoineet. Tyhmien morsiusneitojen lampuista oli öljy palanut loppuun eikä täyttöastiaa ollut mukana. Tyhmät joutuivat paniikkiin. Tyhmät eivät olleet valmiina. Tyhmät eivät olleet varautuneet. Kiire ja yllätys loi hädän ja kaaoksen. Ja kun sulhanen saapui, tyhmät eivät olleet paikalla. Tilaisuus meni heitä ohi. Myöhästyneitä ei enää päästetty juhliin mukaan. Sekin juna oli jo mennyt.
Valvomisessa on kyse muustakin kuin maallisesta ja sosiaalisesta. Hengellisestikin on oltava valveilla. Elämä on haurasta valveilla ja hyvin varautuneenakin, sitä on käsitteltävä rukoillen. Emerituspiispamme Voitto Huotari korosti iltarukouksen merkitystä. Ajattelepa näitä iltarukouksia:
Levolle laskeun, Luojani. Armias, ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.
Tule, Jeesus, lapses luo, armos, siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa.
Kiitän sinua, taivaallinen Isäni, Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta, kun olet tänäänkin armollisesti suojelit minua. Rukoilen sinua: Anna minulle kaikki syntini anteeksi, kaikki, mitä olen tehnyt väärin. Varjele minua tänäkin yönä. Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni, ja kaiken sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon kanssani, ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun. (Martti Lutherin iltarukous)
Eikö näissä jokaisessa kuulu syvä rauha ja luottamus? Rukoilija jättäytyy turvallisiin käsiin. Rukouksen ja siunauksen liekki jää palamaan ja valvomaan, vaikka rukoilija nukahtaa. Hyvää yötä ja huomenta myöhään valvoneille ja aikaisin nukkumaan käyneille!