Havaintoja kisastudiosta käsin
Kuten on itse kukin saattanut havaita, Ranskassa pelataan jalkapalloa parhaillaan. 24 Euroopan maan riemuisa karkelo maanosan jalkapallovaltikasta herättää voimakkaita tunteita niin puolesta kuin vastaankin – ja etenkin siltä väliltä. Pohdiskelin ja pyörittelin ensimmäisen blogipostaukseni aihetta, lykäten muutamiakin tuonnemmaksi, hyläten pari kerrassaan kehnoa ja sitten päädyin tähän.
On perin mielenkiintoista seurata niin lähipiirissään kuin yleisemmälläkin tasolla näiden kisojen innottamaa toimintaa. Facebook-postauksia seuratessa bongaa helposti lajista viehättyneiden suosikki- ja inhokkijoukkueet, ja kuulee ne samat latteahkot letkautukset, mm. siitä miten jalkapallo on tylsää, tai ainakin tylsempää kuin lätkä tai jopa tylsempää kuin maalin kuivumisen seuraaminen. Intohimot heräävät kun ”omia” pitää puolustaa ”muita” vastaan. Ikävimmillään tätä tekosyytä käytetään hulinointiin kisakaupungeissa, mistä etenkin turnauksen alkupuolella sai kärsiä.
Jalkapallo tuo siis esiin ihmisluonnon huonoimpiakin piirteitä, mutta ehdottomasti myös niitä parhaita. Jonkun ajattelijan mukaan jalkapallo kuvastaa itse elämää, voittoineen ja tappioineen. Kyllä niin vihreällä veralla, stadioneiden lehtereillä kuin kotisohvallakin tulee vastaan koko ihmiselämän laaja tunneskaala riemusta jännityksen kautta suruun, pettymyksestä ponnistelujen kautta itsensä ylittämiseen ja äärimmäisestä yksinäisyydestä suureen kollektiiviseen yhteisöllisyyteen. Voisi kai tuosta jotakin yhtymäkohtia nähdä johonkin vielä ihmistä suurempaankin. Jalkapallo on toki vain peli, mutta sen näkeminen vain pelinä hukkaa siitä aika paljon.
Moni jalkapalloon liittyvä asia kumpuaa todellisuudesta, moni taas ei niinkään. Helposti lajin harrastaminen ja etenkin seuraaminen leimataan miesten jutuksi, mutta kyllä sekä harrastajamäärissä että kisakatsomoissa näkee niin sukupuolien kuin -polvienkin koko kirjon. Kisojen alla bongasin Marja Hintikka Liven FB-sivulla ”EM-futis for mommies”-ohjeistuksen, jossa listattiin mm. kuumimpia pelaajia. Tavallaan hauskaa ja humoristista, tavallaan ylläpitää sitä samaa olemattomasta ponnistavaa mielikuvaa, jonka mukaan hyvä taktiikka EM-kisoihin on laittaa vaimo vaihtopenkille keittiöön ja ottaa kaveri ja olut viereen sohvalle, kuten yksikin hauska niin FB:ssä kuin Twitterissäkin levinnyt huumorinkukka kertoi. Samasta lähteestä kumpuaa sitten se, että kun erittäin asiantunteva Marianne Miettinen kehtasi tulla kommentoimaan miesten jalkapalloa, sai hän ryöpyn vihapuhetta. Stereotypiat voivat olla hassuja, mutta kun niistä kumpuaa vihaa ja väärinymmärrystä, ne eivät ole ainakaan positiivisia.
Itse olen kisoja saanut katsoa ihan riittävästi. Listasin etukäteen itselleni mielenkiintoisimmat pelit ja olen katsonut niistä leijonanosan. Kotijoukoissa ymmärretään, että vaikka en fanaattinen futisjännäri olekaan, ovat nämä joka toinen vuosi pelattavat arvokisat kuitenkin tärkeä asia. Ja niin se varmasti pitäisikin olla. Molemminpuolista kunnioitusta. Kodeissa kannattaa koittaa hyvä tasapaino pelien ja muun kesäelämän välille. Niiden jotka eivät tästä maailman kauneimmasta lajista välitä kannattaa pitää mielessään, että jalkapallo on maailman tärkein asia ja siksi siitä kotonakin joku toinen saattaa innostua. Ja innostuneimmankin jalkapallofanin kannattaa puolestaan muistaa, että jalkapallo on maailman tärkein ei-tärkeä asia, aivan eri viivalla kuin perhe ja rakkaat. Se kun on onneksi vain jalkapalloa.