Leipää!
Tänään on leipäsunnuntai. Saarnasin kirkossa elämän leivästä – ylimaallisesta leivästä. Mutta se ylimaallinen saattaa esiintyä – ja itse asiassa ehkäpä melkein aina esiintyykin – kovin arkisessa ja aivan maallisessa muodossa. Jumalallinen kätkeytyy arkiseen ja inhimilliseen ilman sädekehiä, taivaallista haloa tai ukkosen jylyä. Eivätkä enkelkuorot ja taivaalliset sotajoukotkaan usein tee julkisia esiintymisiä. Pyhä löytyy tavallisesta, normaalista ja arkisesta hyvästä. Elämän leivän täytyy olla siellä, missä elämäkin on: kiireisessä työpäivässä, lapsiperheen arjessa, junanvaunussa, kaupan kassalla, yövuorossa, hiihtoladulla – siellä missä ihminen jotakin kaipaa tai on nälissään.
Paastonaika on puolessa välissä. Sanoin saarnassani, että paaston aikana etsimme oikeaa leipää, välttämätöntä leipää. Ja paljosta muusta me voimme luopua. Ja paljosta muusta meidän on hyvä luopua. Ja paljosta muusta meidän on kertakaikkiaan luovuttava. Me huolehdimme ja hätäilemme niin monista asioista. Ei voi olla niin kiire, että elämä jää huomaamatta. Ei voi olla niin kiire, että elämän leipä jää syömättä. Nälkään turtuu, eikä leipää jaksa enää etsiä tai edes kaivata. Ja sitten kuolee nälkään ja toivottomuuteen.
Martti Luther opetti Vähässä katekismuksessaan jokapäiväisestä leivästä, jota Isä meidän -rukouksessa pyydämme aivan mainion arkisella ja ymmärrettävällä tavalla.
Mitä tarkoittaa jokapäiväinen leipä? Vastaus: Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.
Kun me pyydämme itsellemme jokapäiväistä leipää, pitää muistaa, että juuri aikaisemmin on pyydetty Jumalan valtakunnan tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista. Siksi jokapäiväisen leivän pyytäminen itselleen tarkoittaa myös pyyntöä osata olla jokapäiväinen leipä jollekulle toiselle – arkinen apu, kuuntelija, lohduttaja, läsnäolija, luotettava ja kunnollinen tehtävässään. Ja missä vain kaksi tavallista ihmistä jakaa jokapäiväistä leipää muodossa tai toisessa – siellä varmasti on myös Ylimaallinen Leipä läsnä kolmantena heidän keskellään.