Lomailun sietämätön keveys

Kun luet tätä, olen jo mennyt. Viimeisin havainto on tiistai-illalta, jolloin viimeiset kalenteriin merkityt työtehtävät on hoidettu ja ovi suljettu selän takana. Siitä eteen päin kalenterissa on vain meidän versiossamme suloista vapaata ilmaisevia punaisia merkintöjä. On se sitten ”Siirtovapaa”, ”Leirivapaa”, ”Vapaapäivä” tai ”Loma+säästövapaa”, merkitys on yhtä kaikki sama. Odotettu kesäloma! Juhuu!

Loma on hieno keksintö, tilaisuus ladata akkuja, olla vaan. Henkilöksi joka ei suuresti välitä siitä, että kaikki olisi aina suunniteltua ja etukäteen tiedossa on lomani aika tavalla ohjelmoitua. Ei se kyllä haittaa, kun vaan hoksaa olla tekemättä ohjelmasta itselleen kiveen nakuteltua ohjenuoraa, josta ei saa poiketa tai koko loma on pilalla. Loma, jos mikä, ei ole suoritus ja jokainen loma on onnistunut, kun siltä vaan palaa aikanaan virkeämpänä kuin sille lähti. Jos stressaa ja kalenteri täyttyy kaikesta mitä on pakko, kaikesta mitä pitää, kaikesta mitä itse tai joku muu sinne väkisin ahtaa, on lomasta jotakin oleellista kadonnut.

Kyllä sinne kalenteriin hetkittäin kannattaa hyvissä ajoin sijoittaa pieniä helmiä. Itse tiedän milloin lähdetään moottoripyörillä Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon. Tiedän milloin mennään sukuloimaan ja erityisesti tapaamaan maailman suloisinta kummityttöäni. Tiedän milloin lähden mökille kaverin kanssa. Mutta olisi kurja, jos jokainen lomani päivä olisi jo etukäteen ohjelmoitu ja aikataulutettu. Töissä moisesta saa ihan tarpeekseen, työn puitteissa se toki mukavasti rytmittää tekemistä, mutta kun loman pointti on juuri siinä, että se ei ole työtä.

Suosittelen siis, että teet kuten minä. Ota pieni post-it -lappu. Kirjoita siihen asioista joita teet kun tulee sopiva hetki. Jos sitä ei loman aikana tule vastaan, älä huoli. Se ei ole tehtävälista, jonka täydellisestä suorittamisesta saisi bonuksen tai kirkkaamman kruunun. Mutta kun sieltä löytyy vaikka mainintoja kuten ”jäätelöbaari”, ”matonpesu” tai maininta sisävesiristeilystä, ne kulkevat loman aikana suloisina mahdollisuuksina, ei velvollisuuksina. Ja jos lomalla huomaat päivän kuluneen laiskanlinnassa tai pihakeinussa torkkuen ja välillä hyvää kirjaa lukien, olet viettänyt onnistuneen lomapäivän.

Lomailu ei siis ole vaikeaa, me ihmiset vaan tehdään siitä usein sellaista. Muista, mitään ei ole pakko tehdä. Mutta kesäinen Suomi tarjoaa suloisia mahdollisuuksia vaikka mihin. Eli jos lomasi on parhaillaan menossa tai vielä tulossa, ota neuvoistani vaarin. Ja jos lomasi on jo tältä erää takana, noh.. toivottavasti oli hyvä loma, mä taidan lähteä tästä jäätelölle 🙂

Hyvinvointi Mieli Matkat

Ota mut syliin

Iltaruoka kiehuu hellalla ja sohin vuoronperään kattilaa ja paistinpannua kädessäni olevalla kauhalla. Arki-iltojen lapsiperhehärdelli pyörii ympärilläni äänekkäänä ja vauhdikkaana kolmen lapsen voimin. Hellan ja jalkojeni väliin ilmestyy kaksivuotias kädet ojossa ja katsoo minua suurilla ruskeilla silmillään. ”Äiti, ota mut syliin.”

Pikkusisko ei halua tänään leikkiä majaleikkiä vaan mieluummin sisustaa Barbie-taloaan rauhassa. Siitä se alkaa. Julmettu harmitus, joka saa maailmanlopun mittasuhteet kuusivuotiaan elämässä.  Välillä hän karjuu kaarella olohuoneen lattialla, välillä juoksee ympäri kämppää huutaen. Esikoistani katsoessa ymmärrän, mitä krokotiilinkyynelillä tarkoitetaan. Ei auta äidin neuvot, ei kehotus rauhoittumiseen. Kunnes yhtäkkiä tulee hiljaista. ”Äiti, ota mut syliin.”

Meillä ei asu täydellisiä vanhempia. Ei vallitse jatkuva tyyni ilmapiiri ja varma kasvatuksellinen viisaus. Ei tuoksu viikoittain pulla. Mutta on olemassa yksi sääntö, josta ei tingitä: syliin pääsee ihan aina. Siihen loppuu äidin kiireet, jää kauha paistinpannun laidalle, pyykit odottamaan viikkaamistaan.

Meidän kaikkien sanotaan olevan Isän sylissä. Sen taivaallisen. Olen usein miettinyt omia lapsiani sylissä pitäessäni, mitenköhän Jumala katsoo meihin aikuisiin, jos lasten tavoin pyydämme päästä syliin. Suruinemme, pelkoinemme, iloinemme. Oma inhimillinen ihmisenrakkauteni on niin pientä Hänen rakkautensa rinnalla, ja silti välillä tunnen pakahtuvani kun oman lapseni kädet kietoutuvat kaulalle. Siinä hetkessä on ihan kaikki.

Hei, Isä. Ota mut syliin.

Puheenaiheet Ajattelin tänään