Tutustuin ortodoksikirkon upeita rukouksia sisältävään rukouskokoelmaan, Kiitosakatistokseen viime syksynä. Kävimme työporukan kanssa Saimaalla Skiittasaarella (toiselta nimeltään Ilkonsaari) virkistymässä ja tutustumassa saarelle rakennettuihin pieniin tsasouniin ja kappeleihin. Laivamatka saarelle kesti pari tuntia. Siinä ehdimme samalla pitää kokousta ja nauttia ihanasta järvimaisemasta. Saarella oli vastassa oppaaksemme lupautunut ortodoksi isä. Hän johdatteli meitä pieniin rukoushuoneisiin, joista pienin oli kooltaan leikkimökin kokoinen ja isoin noin parinkymmenen neliön rakennus. Saarelle mahtuu 7 kappelia, osa niistä oli vielä rakennusvaiheessa. Kuljimme pitkin kaunista saarta auringon paisteessa ja pysähdyimme jokaisen tsasounan tai kappelin kohdalle. Kun hetki oli ihasteltu näitä jonkin isomman kirkon tai tsasounan malliin tehtyä pikkukappeleita, luimme vuorollamme ortodoksi isän mukanaan tuomasta vihkosesta rukouksia. Jos ensimmäinen kohdalla ajattelin: Onpa upeita rukouksia. Vihkonen tuli hankittua itsellekin kätevästi netin kautta Lintulan luostarista.
Rukousten merkitys oli erityisen suuri sellaisessa tilanteessa, jossa olin täydellisen neuvoton ja omien tunteideni kanssa kuohuksissa. Vaikeana hetkenä hoin vain vihkosen kannessa olevaa lausetta. ”Kunnia Jumalalle kaikesta.” Lause oli täysin vastoin omaa kokemustani siinä tilanteessa, sillä en löytänyt siinä mitään kiitettävää. Kummallisella tavalla se alkoi kuitenkin vaikuttaa sydämessäni ja vaikutti siihen miten asiaa katselin. Se oli myös antautumisen rukous: En tiedä miten mennä eteenpäin. En edes tiedä mikä tarkoitus tällä on, mutta sinä Jumala tiedät. Kunnia sinulle kaikesta, siitä mitä minä en ymmärrä ja enkä näe, mutta jonka sinä tiedät ja näet.
Kristus kävelee myrskyisillä aalloilla ja pelastaa Pietarin
( kuva Saimaan Skiitat ryn sivuilta)
Hämmennyksen ja hädän keskellä ihminen taipuu siihen, mihin ei muulloin taipuisi. Antautumiseen ja avun pyytämisen, sen myötä suurimman kiitollisuuden löytämiseen. Kunnian antamiseen sille, jolla on voima järjestää mitä tahansa. Myös se vaikein eli ihmisen mieli ja sydän. Niin se näyttää olevan, että kiitollisuuteen ei ole oikotietä, vaan se opitaan. Se siunaus vajoamisessa on, että se opettaa tuntemaan käden, joka nostaa.
Kesän kunniaksi pätkä kiitosakatistoksesta:
2. Kontakki
Herra, kuinka hyvä on olla Sinun vieraanasi: tuuli on täynnä tuoksuja, vuoret kurottavat taivaisiin, vedet ovat kuin reunaton peili, josta kultaiset valonsäteet ja kevyet pilvet kuvastuvat. Koko luonto kuiskii salaisesti ja on täynnä hellyyttä; linnut ja eläimetkin kantavat rakkautesi sinettiä. Siunattu on äiti-maa ja sen ohikiitävä kauneus, joka herättää kaipauksen ikuiseen isänmaahan. Siellä turmeltumattomassa kauneudessa kaikuu veisu: Halleluja!
2. likossi
Sinä toit minut tähän elämään kuin ihastuttavaan paratiisiin. Olemme nähneet sinisen taivaan, joka soi lintujen laulusta, olemme kuunnelleet metsän rauhoittavaa huminaa ja vesien suloista solinaa, olemme maistaneet makeita, tuoksuvia hedelmiä ja täyteläistä hunajaa. Kuinka hyvä on olla luonasi maan päällä, ilo olla vieraanasi.
Kunnia Sinulle elämän juhlasta
Kunnia Sinulle kielojen ja ruusujen tuoksusta
Kunnia Sinulle jokaisen hedelmän ja marjan mausta
Kunnia Sinulle lempeästä tuulenvireestä
Kunnia Sinulle nousevan auringon säteistä
Kunnia Sinulle aamukasteen kimalluksesta
Kunnia Sinulle onnelliseen heräämiseen kuuluvasta hymystä
Kunnia Sinulle tästä elämästä, joka on enteenä tulevasta
Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti
Saaresta löytää lisätietoja Saimaan Skiitat ry nettisivuilta. Kiitosakatistos löytyy myös netistä ja sen voi tulostaa itselleen tai tilata vähän kauniimmassa muodossa Lintulan luostarista. Suosittelen lämpimästi sekä saarella käymistä että rukouksiin tutustumista. Yllä ilmakuva Ilkonsaarista, kuva Saimaan skiitan ry sivuilta
