Kuvassa on moottoripyöräni, 800-kuutioinen Suzuki Intruder. Leppoisaan kruisailuun tehty menopeli. Muutama vuosi sitten pitkien pohdintojen ja haaveiden jälkeen päätin ajaa moottoripyöräkortin ja tämän pyörän hyisessä huhtikuun illassa ajoin Vantaalta kotiin. Hieman jopa pelotti, kun ajokokemusta oli ne kaikki ajotuntien ja inssin seitsemän tuntia, mutta vapauden tunne sitä huumaavampi. Siinä vaan on se oma juttunsa. Monesta asiasta sanotaan, että niitä ei ymmärrä ennen kuin omalle kohdalle osuu – tähän se pätee myös.

Tajusin tässä kesän lähestyessä ja pyöräni talvisäilytyksestä noudettuani tämän kuvan erityisyyden. Kuvassa pyöräni taustalla näkyy Nastolan kirkko, jossa vuonna 1997 minut konfirmoitiin (#luomis6/97neverforget). Siitä kesästä jokunen virsta kuljettu, paljon vettä on Ankkajoessa virrannut, mutta elämä on kantanut, joku on johdattanut. Suojelusenkeli vierellä kulkenut.

Nyt jo edesmennyt isoäitini antoi minulle vihkimyslahjaksi puisen enkelifiguurin, saatesanoilla ”kyllä pappikin enkeleitä tarvitsee”. Kyllä näin on, varmasti jokaisen kohdalla, mutta ehkä erityisen nopeita enkeleitä Yläkerran Isäntä joutuu laittamaan motoristien perään. En ole mikään hurjastelija, vaan varsin varovainen kuski, mutta kyllä sitä silti tiedostaa erityisen riskin jonka ottaa joka kerta kun pyörällä liikenteeseen lähtee. Ei se tarvitse olla edes oma virhe, joka voi kohtalokkaaksi koitua. Miksi siis ottaa tilastojen valossa tyhmä riski elämällään? Sanotaan, että on kahdenlaisia motoristeja – niitä jotka ovat kaatuneet pyörällä ja niitä jotka tulevat kaatumaan pyörällä.

Kai kyse on pelosta. Ja sen voittamisesta, ainakin niin ettei se elämää kahlitse. Terve pelko on hyvästä, se saa toimimaan fiksusti ja varovaisesti, mutta jos missä tahansa elämän asiassa pelkää jotakin niin paljon ettei uskalla edes kokeilla.. noh, saattaa jäädä jotakin upeaa kokematta, saavuttamatta. Ihminen kohtaamatta, matka tekemättä, kokemus saavuttamatta. Riski moisesta on sellainen jota ei kannata ottaa.

Pyöräni on muuten sattumalta vuosimallia 1997, en osannut sitä ajatellakaan sitä aikanaan ostaessani. Hyvä vuosi. Ja otsikko tuli mieleen lapsuusvuosien tv-sarjasta, josta nimen lisäksi muistan, että siinä isä ja poika ajelivat pyörillä pitkin Amerikkaa.