Yli miljoona suomalaista asuu yksin. Yksin voi olla perheessäkin. TheMuusikon kaunis cover Neon 2:n kappaleesta ”Ei yksinäinen unta saa” vangitsee sanoillaan, sävelillään ja tunnelmallaan monen yksin elävän ja yksinäisen aatteet: alakulo, kaipaus ja tyytyminen.

https://www.youtube.com/embed/jOEYUHvZ9HU” frameborder=”0″ allowfullscreen=””>Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, tiesi Luojakin jo ihmistä tehdessään – kuvakseenhan loi. Siksi ihmisen perustarpeet ovat rakastaa ja tulla rakastetuksi, nähdä ja tulla nähdyksi, olla yhteydessä, jakaa ja kuulua johonkin. Ja siksi yksin jäämisen tai jätetyksi tulemisen tunteet voivat muuttua voimattomuudeksi, peloksi ja epätoivoksikin.

Yhteyden ja kuulumisen merkitystä korostaa myös reformaation merkkivuoden teesien #teesit2017 otsikko ”Armo on sitä, ettei jää yksin.” Miten yksinäisyyttä voi ehkäistä tai korjata? Mitä minä haluan tehdä? Voiko minullakaan olla todella hyvä olo, jos naapurini on yksinäisyydessään voimaton ja pelokas?

Voimattomuuden ja pelon tuntoja Ilkka Puhakka on sanoittanut ja säveltänyt rippikoulusta tutussa veisussa ”Älä pelkää”. Hän vakuuttaa, että syvyyksien Kristus on aina lähellä ja kannattelee. Tässä on esimerkki kristityille ystävyyden sakramentista, halauksen pyhyydestä ja lähellä olemisen siunauksesta. Mene ja tee sinä samoin!  

Mutta eikö yksin ole toisaalta aivan eri asia kuin yksinäinen? Ei kai kaikki yksinoleminen ole pahasta? Armottomalta minusta tuntuisi, jos en koskaan saisi jäädä ja olla yksin. Se vasta uuvuttaisikin ja tekisi voimattomaksi. Henri Nouwen muistaakseni kirjoitti, että jos joutuu koko ajan olemaan tavoitettavissa, saatavilla ja muiden jatkuvan huomion kohteena, ihminen on vaarassa kadottaa ytimensä. Ihminen tarvitsee myös aikaa olla yksin. Tästä pyhän yksin olemisen ja hiljaisuuden lauletaan Pekka Ruuskan laulussa ”Vartiossa”.