Täydellinen elämä

 

Kurkistan koppaasi. Tuhiset siinä ihmeellisen kokonaisena. Sitähän toki oletkin. Kaikki varpaat ja sormet tallella. Nenän nöpö ja ripsien kaarre. Mitä siitä, että jokin geeni ei ole ihan niin kuin muilla. Että sinulla on jotain enemmän kuin muilla. Olet täydellinen. Rakas.

Katson kuvaasi. Olet tainnut käydä hakemassa lisää täytettä huulien tienoille. Eivät ne ennen ihan noin muhkeat olleet. Tai ehkä olet vain syönyt paljon tulista ruokaa ja herkistymisreaktio on päällä. No nyt olin ilkeä. Kyllä pitää ymmärtää, että haluat ja saat haluta lisää kauneutta. Sydämesi huutaa toivetta olla vieläkin ihanampi, rakastettavampi, itsesi silmissä huippukaunis. Ainakin lähellä täydellisyyden ihannettasi.

Kosketan työn kovettamaa kättäsi. Känsät ovat niin paksuja, että en ikimaailmassa tiedä, kuinka paljon työtä pitää tehdä ne saavuttaakseen. Hymyilet väsyneesti. Kerrot kuinka traktori jäi niille sijoilleen, kun sinua lähdettiin viemään. Tästä ei enää noustaisi. Älyttömän rankkaa oli ollut. Lehmät pitivät liikkeessä. Mutta omaan multaan sait koko elämäsi ajan pistää kourasi. Voiko sen parempaa olla. Ihan täydellistä.

Juokset vastaan kauppakeskuksessa. Paljon on pusseja juu. Koko suvulle lahjoja. Pitäähän niitä olla, jotta tulee täydellinen tunnelma. On tuoksukynttilää ja kimallehörhelöä. Ihana laittaa täydellinen joulu. Niin kuin naistenlehdissä. Ihan en saa sitä maalaisromantiikkaa meidän asuntoon, mutta teen sitten sellaisen modernin ja pelkistetyn tyylin täydellisyyden. Lahjapaperit hankin sävysävyyn. Sopivat sitten täydellisesti siihen kuusen alle. Hei vaan ja hyvää täydellistä joulua.

Yskit kovin. Eipä silti, ei se yskä niin kovin paha ole. Pahempi sen kanssa oli elää siellä leirissä, kun kuumekin vaivasi. Siellä oli hurjaa sairastaa. Hurjaa ihan muuten vaankin kaiken kuran, liejun, jätteiden, epätoivon, huudon, tappeluiden ja ihan kaiken pahan keskellä. Siellä se yskä tuntui olevan viimeinen pisara. Nyt on kyllä aivan toisin. Tässä asunnossa on kuivaa yskiä. Eikä kakomiseni kuulu aivan kaikille. Saavat lapsetkin nukkua paremmin. Ja tämä tyyny on täydellinen.

Ihmettelen elämää. Voi hyvä Jumala, kun ihmettelen tätä. Tiedän, että tulit sotkun keskelle ja kannat kaiken pahuuden, mutta silti en saa sydämeni jyskytystä lakkaamaan. Ajoittain yritän kovin. Yritän elää omaa todellisuuttani, mutta sitten sinä avaat ikkunan toisaalle. Tuuletat oikein kunnolla. Taas näen selvemmin. En todella pysty tekemään elämälle mitään. Sinä annat tai ainakin sallit kaiken ajallaan. Kullekin taakkansa. Auta kiittämään täydellisestä elämän lahjasta. Ei täydellisestä ulkoisesta elämän ilmentymästä. Vaan minun elämästäni. Ja näiden kaikkien ihmisten elämästä. Auta, ettei ulkoinen peittäisi sisäistä. Auta elämään täydellinen Sinun antamasi elämä.

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä

Sitoudu – vapaudut muusta!

​Adventtipaastoon, rajallisuuskriisiin ja rekrytointiin tuskastunut pohdiskelee

Kalenterin aukeama

”Ei mulla kyllä ole kalenterissa mitään, mutta en kuitenkaan voi luvata vielä, pääsenkö mukaan kuukauden päästä, kun en tiedä, jos silloin tuleekin jotain muuta.”

Tarkoitatko, ettet uskalla sitoutua? Ulottuuko sitoutumiskammosi elinikäisistä sitoumuksista nyt jo yksittäisiin parin tunnin tapahtumiinkin? Kuulepas: aina tulee jotakin muuta! Ja ehkä parempaakin, jos tarpeeksi odotat. Mutta jos et uskalla odottaessasi tehdä kalenteriisi ollenkaan merkintöjä, jääköhän koko elämäsi tyhjäksi odotukseksi?

Vai luenko nyt väärin rivien välistä, että tarjoamani mahdollisuus ei ole sinulle riittävän hyvä? Jos siis kerran odotat, että tulisikin jotakin (paljon) parempaa? Kuulostaa pahimmillaan opportunismilta. Jos et voi luvatakaan mitään eitä sitoutua mihinkään – paitsi aivan viime tingassa – ettet menettäisi mahdollisia parempia tapoja käyttää arvokasta aikaasi (tai vielä pahempaa: ettei sinun tarvitsisi vaivautua tekemään jotakin) saatat olla vaarassa menettää myös selkärankasi ja muuttua lonkerot joka suuntaan levällään olevaksi muotoaan muuttavaksi lötköksi.

Kahdeksan lonkeron mustekala

Ihminen on kuitenkin luotu selkärankaiseksi: loputtomasti ei voi joustaa tai luikerrella. On tehtävä valintoja. On sitouduttava. On rajattava jotakin – usein hyvääkin – pois. Jos tulee tienristeykseen, on tehtävä valinta ja sitouduttava siihen, muuten ei pääse eteenpäin ja joutuu jäämään risteykseen ihmettelemään ja odottelemaan tai sitten kulkemaan vähän matkaa, kääntymään ympäri, kokeilemaan toista tietä vähän aikaa ja kääntymään taas ympäri.

Sitoutuminen on valinnan tekemistä, yhden suunnan valitsemista ja sen tien kulkemista. Sitoutuminen johonkin vapauttaa suhteessa muuhun. Rajaaminen ja karsiminen tekevät maisemasta selkeämmän ja ryteiköstä helppokulkuisemman. Kaikkea ei voi, kaikkea ei ehdi, kaikkeen ei taivu. Valitse siis. Sitoudu johonkin. Luovu muusta.

Neljän tien risteys

Kuvat: pixabay.com

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään