Ateistin uskontunnustus

Mistä ajatus hyvästä ja pahasta syntyy? Onko ihmisessä tai maailmassa sisällä oletus hyvyydestä, oikeasta ja väärästä, jotka lopulta ohjaavat ihmisen valintoja? Epäilen, että ei.

Miksi ateisti uskoo uskontoon?

Yhteiskunta tarvitsee jotain, jonka päälle rakentaa moraalikäsitykset ja ymmärryksen oikeasta ja väärästä. Joskus muinoin, kun esivallasta ei ollut apua arjen elämän turvaamisessa, yhteisöt olivat varmaan pakotettuja hakemaan yhteiselolle sellaiset säännöt, joiden avulla oli mahdollista elää ja olla. Väärintekeminen oli konkreettinen uhka kaikkien olemassaololle.

Länsimaisessa maailmassa yhteisöllisyys on pitkälti hävinnyt ja yksilön oikeudet ja etu ovat tuleet tilalle. Yksilöllisen ihmisen yhtisö on kutistunut omaan perheeseen, joka sekään ei ole enää kovin vahva ja läpi elämän pysyvä yhteisö. Oma etu on tullut yhteisön edun tilalle.

Mikä on siis meidän arvomaailman, moraalin ja käsityksen oikeasta ja väärästä perusta? Voiko laki korvata uskonnon? Ateistinan ajattelen, että uskontojen merkitys on muinon ollut, ainakin osittain, levittää yhteistä käsitystä oikeasta ja väärästä. Kaiken näkevät jumalat ja väärien tekojen rangaistukset tuonpuoleisessa ovat olleet tehokas tapa pitää ihmiset kaidalla tiellä silloin, kun muut ihmiset eivät ole voineet valvoa toistensa tekemisiä. Jumalten kaiken näkevät silmät ovat vahtineet ihmisiä heidän uskonsa kautta.

Voiko Jumalattomassa maailmassa lait ja ismit korvata uskonnot ja luoda pohjan oikealle ja väärälle? En siihen usko.

”Mitään laitonta ei kuitenkaan ole tapahtunut”

Yhteiskunta pyörii monilta osin lakien ja sopimusten varassa, mutta niiden ongelma on, että ne ovat mustavalkoisia; on vain kiellettyä ja sallittua. Ei mitään niiden välissä. Arvomaailma ja moraali toimii vastaavasti kaikilla harmaan sävyillä, ottaa huomioon kokonaisuudet ja oikea tarkoitus ja hyvät tarkoitukset voivat sallia sen, mitä ilman hyvää syytä ei voi sallia. Mutta ennen kaikkea arvot ja moraali ovat ihmisen sisäinen koodisto, joka ohjaa valintoja silloinkin, kun teoilla ei ole muuten seurauksia. Rajojen hakeminen ja ylitykset jokainen punnitsee omantunnon ja katumuksensa kautta. Ihminen oppii elämään arvojensa mukaisesti. Lait eivät tähän ohjaa.

Mutta mistä uskonnottomassa maailmassa arvot ja moraalikäsitykset syntyvät? Uskonnoissa ne ovat pesuskivi, jonka oppeja saarnataan säännöllisesti ja niiden arvojen rikkojia uhkaillaan helvetin tulella ja jumalten vihalla, jota ei valvo ihminen vaan kaiken näkeävt jumalat. Tehokasta.

Laissa kielletään petokset, lahjonta ja veronkieto. Mutta se, mitä näillä laeilla halutaan estää, on sallittua lain rajoilla toimien ja sen porsaanreikiä hyödyntäen. Laissa noudatetaan kirjainta, uskonnot taas ohjaavat noudattamaan sitä, mikä on oikein riippumatta siitä, mitä siitä on kirjoitettu. Lakien valvomista valvoo poliisi ja yhteiskunta, omaa arvomaailmaa omatunto, jonka puuttuessa ollaan mustavalkosessa on-off -maailmassa.

Ateistin toive uskontojen tulevasuudesta

Minulla ei ole tiedossa mitään sellaista voimaa, joka voisi korvat uskonnot moraalikäsitysten ja oikean ja väärän perusteena. Siksi toivon, että uskontojen asema länsimaissa vahvistuu ja uskonnovapaus säilyy (tällä tarkoitan uskontojen arvomaailmaa, en välttämättä kirkkokuntien näkemyksiä ja tulkintoja). Toivon myös, että uskontojen keskinäinen kunnioitus lisääntyy, koska toisiaan kunnioittamalla niiden hyvät puolet vahvistuvat. Vastakkainasettelulla ja keskinäisellä kilpailulla jokaisen uskonnon varjolla vahvistuvat pahan voimat. Myös kristinuskon.

Itse aion siitä huolimatta, että en itse usko jumaliin tai uskontojen tarnoihin, elää ja noudattaa kristinuskon periaatteita ja perinteitä. Toivon myös, että kristinuskon arvomaailma säilyy meidän moraalikästysten perustana.