Tuleekohan ovelle virpojia? Pitäisikö olla karkkeja vai kolikko? Viime vuonna ei käynyt ketään. Pajunkissoja minulla on maljakossa, alkavat kohta jo mennä yli, muutama kissa jo tipahtikin. Mitä muuta tarvitaan? Millainen on palmusunnuntai 2019? Voisiko tällä kohdin hiukan hidastaa tahtia? Hyvästä syystä?

Varhaisin oma virpomismuisto liittyy äitiin. Hän kääntyi hiukan sivuttain ja odotti, että ropsin takamuksia pajunoksilla ja sanon loruni: ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks. Vitsa sulle, palkka mulle. Luppaatkos munan vai kanan?”

Onpa hyvä, että on olemassa palmusunnuntai, muistot ja kevään hyvät viestit! Tarkoitan tällä nyt vain sitä, että on hyvä havahtua koivunlehtien aukeamiseen maljakossa. Elämänvoima on olemassa! On hyvä katsella pajunkissoja ja tuumia Jeesusta aasin selässä. Palmusunnuntaihin kuului meillä lapsuudessani jotenkin muistaa myös tuo evankeliumin kertomus, vaikka kirkossa emme juuri käyneetkään.

Voisikohan elämänfilosofiankin ottaa hiukan nykyistä kevyemmin – vakavasti mutta kuitenkin leikkien? Ainakin uskonnosta puhuminen tuppaa olemaan usein nimenomaan puhumista, väitteitä – pahimmillaan aika käsittämättömiä kannanottoja. Raamatustakin tunnutaan nostettavan esille vain joitakin erityisiä yksityiskohtia ajankohtaisiin kiistoihin.

Raamatusta nouseekin monia arvokkaita eettisiä periaatteita. Itse Raamattu on kuitenkin monisyinen historiakirjojen, laulujen, sananlaskujen, profetioiden, Jeesus- kertomusten ja kirjeiden kokoelma. Haluan sanoa, että pidän Raamattua alusta loppuun Jumalan sanana. Tarkoitan tällä kuitenkin esimerkiksi sitä, että kertomusten ja laulujen totuuskäsitys on aivan erilainen kuin luonnontieteen totuuskäsitys. Siksi on hyvä, että laajennetaan ajattelua ja otetaan edes hiukan tavallista rennommin.   Otetaan siis elämänfilosofiaa kertomuksena.

Tässä vielä muutama tieto palmusunnuntain lähtökohdista – virpojia odotellessa, Wkipedian ja kirkkokäsikirjan lainauksin:

Palmusunnuntain nimi (dominica palmarum) viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tapahtumasta kerrotaan Raamatun Johanneksen evankeliumissa (12:12-24). Samasta tapahtumasta kerrotaan kirkoissa myös ennen joulua, adventtina. Palmunoksien levittämiseen liittyy myös huuto Hoosianna.

Sana hoosianna on heprean kieltä. Alun perin se tarkoitti avun pyytämistä, ”Oi auta, pelasta”. Jo varhain Hoosiannaa alettiin kuitenkin käyttää Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona. Palmusunnuntain tapahtumat kertovat tästä. Kristinuskon käsityksen mukaan Kristus on tuo Messias, kansoille luvattu pelastajakuningas. Nykyinen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja virsi numero 1 on Hoosianna.