Metsä. Se on kuulemma mesta missä sielu lepää ja mieli eheytyy ja sinne pitäisi kaikkien ihmisten mennä hiljentymään. No mitä jos se ei vittu olekaan sellainen mesta meille kaikille? Mitä jos metsä jo ajatuksenakin ahdistaa, pelottaa tai tylsistyttää? Mitä jos ei näe metsän kauneutta vaan näkee sen risuläjänä ja punkkisavottana? Erityisen rumia mun silmiin on mäntymetsät, joissa jonkun harjun päällä on vaan samanlaista laihaa runkoa vieri vieressä ja kellastuneisiin havujen peittämiä polkuja. Siellä haisee mädäntyneeltä kärpässieneltä ja peuran paskalta. Sitten kävelet siellä ja mietit, että mitä vittua mä täällä teen kun voisin vaan chillata jossain hiekkarannalla, katsella meren liplatusta ja aaltojen kohinaa. Metsä on mun mielestä vitun yliarvostettu, paitsi tietty hiilinieluna, mutta se onkin sit toinen stoori.