VITTUMAISET IHMISET

Vittumaiseksi elämän tekee muut ihmiset. Tai no lähinnä vittumaiset ihmiset.

Vittumaisia ihmisiä ovat mm sellaiset,jotka tuputtavat omaa agendaansa sulle puoliväkisin.
Tällaisilla yli-innokkailla hörhöillä on usein vinha perä asioissa ja he haluavat tavallaan valistaa ”daijuja”, mutta haluan luottaa
siihen, että kyllä ihmiset osaavat myös muodostaa omat mielipiteensä. Ahdistavin arkielämän esimerkki on se kun hyvä ystäväni lukioajoilta, joka ei silloin ollut juuri rajoittunut minkään asian suhteen, tuli kylään, arvosteli tarjottavia:

”Liian einestä, onks tässä lihaa, eikö ole gluteenitonta ja maidotonta.” Ja lopulta ei edes tajunnut lähteä ajoissa vaikka en ollut yhtään kiinnostunut kuulemaan miten hänen
Risto-Petterin jalkapalloturnaus Ö-junioreissa oli huikea menestys. Mietin hiljaa mielessäni, että kunhan pääsen tuosta absolutisti -hörhöstä eroon, vedän kyllä ison lasin valkkaria
ja tyhjennän aivoni tuolta moskalta katsomalla jotain muuta aivotonta moskaa HBO:lta.

On oikeastaan perkeleen ahdistavaa ajatella, että suurin osa ihmisistä on ihan perseestä. Mut samalla siistiä kun joskus tapaa ihmisiä, jotka ei olekaan perseestä. Silloin tietää,
että ei maailma nyt ihan läpensä paha olekaan. Noista perkeleellisistä ihmisistä iso osa syyllistyy siihen, että ne arvostelee, ahdistelee, esittää vitun ärsyttäviä mielipiteitä, puhuu päälle ja pääosin vain itsestään. Lisäksi aika usein niiden henki haisee, ne maiskuttaa ja saatana sössöttää. Lisäksi suurimman osan läpätkin on ihan paskoja, ei sen puoleen et omat
jututkaan olis mitenkään wow.

Parhaita tyyppejä on sellaiset, jotka ei ota elämää liian vakavasti, eivät jankuta koko aikaa kierrätyksestä, ilmastonlämpenenemisestä, työttömyydestä, kapitalismista tai vähemmistöjen oikeuksista. Ihan parasta on elämässä on älyvapaa tilannekomiikka ja se, että ei ole vittu besserwisser.

Mikään ei ota niin lujaa hermoon kuin se, että
joku tulee ohjeistamaan joka saatanan asiassa, tai on olevinaan niin vitun paljon fiksumpi kuin muut.

Pakko ottaa vähän takaisin. En mä oikeasti ole noin jyrkkä muiden mielipiteille, mutta välillä vaan nää ”jeesustelijat” aiheuttaa sen, että tekee mieli olla eri mieltä vaikka ei
olisikaan. Ihan vaan sen takia, että saa vääntää nänneistä. Ehkä mussa asuu pieni anarkisti. Arjen anarkisti. Ostan
saatana muovikassin, hajotkaa siihen luonnonsuojeliljat. Ja sitten kuitenkin kiltisti kierrätän sen, vaikka olevinani olen
pahis.