Haamu

En oikeastaan edes yllättynyt, kun eräänä yönä tajusin sinun istuvan sänkyni laidalla. Olin yrittänyt nukkua jo toista tuntia pyörien levottomana sängyssäni, mutta peittojen kahinankin keskeltä kuulin raskaan hengityksesi. Sama tasainen ääni, jota olin joskus ollut tottunut kuuntelemaan. Huomioni kiinnittyi pimeydestä piirtyvään hahmoosi kuin ohimennen, vaikka en ollut odottanut sinua. Ei sinun läsnäolosi minua kuitenkaan häirinnyt, joten käänsin kylkeä.

Mutta juuri kun aloin taas ajelehtia kohti unta, sinun piti ryömiä ylitseni sängyn toiseen reunaan ja rojahtaa suureleisesti makaamaan niin, että koko sänky liikahti. Tönäisin sinua, sinä veit peiton. Taistelin sen itselleni, sinä riuhdoit sen takaisin.

Yön kuluessa valtasit yhä enemmän tilaa sängyssäni. Kuorsasit uusissa lakanoissani, minä makasin valveilla.

En ehkä olisi ollut huomaavinanikaan, jos olisit häirinnyt minua vain sinä yönä. Mutta aamulla istuit pöytään, kun join aamukahviani. Istuit keittiössäni, niin kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeteltävää. Tartuit röyhkeästi kahvipannuun ja kaadoit itsellesi loput. Olin kuin en olisi huomannutkaan. Jos vaikka lannistuisit ja lopettaisit. Sinäkin katselit yhtä ilmeettömänä ohitseni.

En olisi uskonut, että seuraisit minua vielä ratikkaankin. Istuit penkkiriville eteeni ja käänsit katseesi ulos ikkunasta.

Seurasit minua koko viikon.

Juuri kun luulin eksyttäneeni sinut, huomasinkin sinun seisovan kadun toisella puolella liikennevaloissa tai maksavan ostoksia viereisellä kassalla.

Nyt naristelet asuntoni lattialankkuja, laitat soimaan suosikkikappaleitasi ja istut sohvan toisella laidalla puhumatta mitään. Öisin viet peittoni ja kierähdät nukkumaan seinään päin. Hengityksesi pitää minut hereillä. Päivisin seisoskelet samoissa kadunkulmissa niin kuin et lainkaan tietäisi että olen siinä. Hivuttaudut viereisiin baaripöytiin ja tuijottelet muualle. Osut toistuvasti silmiini bussin takaosasta tai yökerhon jonosta, vaikken edes etsisi sinua.

Mutta kun eräänä yönä en nukukaan kotona, et osaa tulla luokseni. Saan olla rauhassa. Näen sinut ensimmäisen kerran vasta kun aamulla kävelen kotiin. Tällä kertaa katsot minua suoraan silmiin. Näet edellisen illan vaatteeni, tarkastelet minua eleettömin kasvoin. Jatkan kävelyä, ja näppäillessäni ovikoodia sinä et tungekaan ohitseni sisään.