Pääsykokeet eli Paska Puolivuotinen

Ja taas on koittanut se iloinen aika, kun Valtiotieteellisen pääsykoekirjat on julkaistu.

Mutta!

Tänä vuonna minä en olekaan yksi niistä, jotka joutuvat ryntäämään Akateemiseen ties minkä Göraneiden perässä.

Työtä se kuitenkin vaati päästä tähän pisteeseen, ja koska etenkin edellisessä blogissani kyseltiin paljon pääsykoerupeamistani, päätin vielä kaivella lukemistraumojani. Joten tässä tulee oikein hakukoneoptimoitu kasa vinkkejä, joita minulla on yliopiston pääsykokeita varten tarjota. Itse ainakin koin todella hyödylliseksi lukea blogikirjoituksia, joista sai hiukan selvää mitä sisäänpääsy oikeasti vaatii. Varoitan, tämä postaus on pitkä kuin Putinin käsi.

 

Mitä opiskelen täh

Pääsin viime syksynä toisella hakukerrallani Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan pääaineenani yhteiskuntapolitiikka. Hain ensimmäistä kertaa valtiotieteelliseen suoraan kirjoitusten jälkeen. Ravasin kolmesti viikossa Kannustimen valmennuskurssilla Helsingissä Porvoosta käsin. Luin kuutena päivänä viikossa ja vietin aikaa kirjaston lukusalissa suurinpiirtein 5-8 tuntia päivässä ja omistin elämäni pääsykokeille. Ja jäin 0,75 pisteen päähän sisäänpääsystä.

No, toisella hakukerralla sitten ihan oikeasti omistin elämäni pääsykokeille. Ensimmäisen vuoden panos ei tuntunut enää juuri miltään, ja rankka suunnitelmatalous kehiin vaan. Aikataulutin etukäteen jokaisen päiväni niin, että kaikki tekemäni tähtää mahdollisimman hyvään keskittymiseen opiskelussa. Lukemisen tehokkuus on tuntimäärää tärkeämpää.

Ensimmäisenä vuonna luin Wilkinsonia ja Pickettiä, mutta toisena vuonna kirja vaihtui Göran Therbornin Maailma – aloittelijan opas -teokseen. Sama opus on jostain käsittämättömästä syystä raamattuna yhteiskuntapolitiikkaan hakijoiden lisäksi myös talous- ja sosiaalihistoriaa, poliittista historiaa ja sosiologiaa lukemaan pyrkivillä.

Yhteiskuntapolitiikkaan otettiin viime vuonna 20, hakijoita oli 290.

 

Siis mitkä pääsykokeet täh

Aloitan muutamalla faktalla, jotka tarkoitan niille joilla ei ole entuudestaan juuri käsitystä yliopistoon hakemisesta.

1. Pääsykokeisiin lukeminen on iso juttu. Se on siis todella, äärimmäisen, erittäin iso juttu niille, jotka hakevat tosissaan kouluun johon pyrkii jäätävä määrä muitakin.

2. Pääsykokeisiin lukeminen on rankkaa. Oikeasti ei helvetti.

3. Ketään ei kiinnosta kokeissa ylimääräinen tieto tai pohdinta, pisteitä saa ainoastaan pääsykoekirjan asioista. Myös yksityiskohdat on osattava. Koevastaukset ovat yleensä esseitä.

4. Valtiotieteellisessä on yleensä vain yksi koekirja, minulla oli noin 350-sivuinen kirja jonka osasin ulkoa.

5. Yliopistoon hakevalle ystävälle ei saa ehdotella kaljoitteluja kesken luku-urakan. On helppoa ja kivaa antautua houkutuksille, ja tahdonvoiman ylläpitäminen puolestaan on inhottavaa, mutta kouluun päästäkseen on uhrattava vähäksi aikaa iso osa sosiaalista elämää.

Ja sitten siihen natsiosuuteen!

1. Karsi elämästäsi puolen vuoden ajaksi kaikki turha.

Kyllä, jopa kalja on tässä tilanteessa turhaa. Tätä en ensimmäisellä hakukerralla ymmärtänyt. Turhaa ei ole kuitenkaan esimerkiksi nukkuminen. Rytmi kannattaa pitää säännöllisenä ja hyvät yöunet varmistaa päivittäin. Lukemisen loppusuoralla en tosin stressiltäni enää juuri pystynyt nukkumaan.

Turhaa ei mielestäni ole myöskään liikunta, sillä siitä saa hyvin energiaa ja se rentouttaa. Samaan aikaan kun aloitin täysipäiväisen lukemisen, aloitin myös säännöllisen treenaamisen noin viidesti viikossa.

Myös ruokavaliota kannattaa miettiä. Pidin varsin terveellisen ruokavalion ja välttelin esimerkiksi väsyttäviä sokereita ja nopeita hiilareita. Mutta jos välillä lukemisen loppuvaiheessa ässä mix -pussi tuntui olevan se ainoa asia, jonka avulla jaksaisin vielä sen viimeisen tunnin, silloin se oli ostettava.

 

2. Suunnittele.

Suunnittelin etukäteen milloin herään, mitä syön, milloin siirryn kirjastoon ja niin edelleen. Liian myöhään ei mielestäni kannata lukea, en yleensä lukenut enää iltayhdeksän jälkeen. Ensimmäisenä vuonna heräilin vähän milloin sattuu, mutta toisella yrittämällä heitin heräämisajat reilusti alaspäin, ja yleensä heräsin seitsemän ja kahdeksan välissä lukemaan.

Esimerkiksi tällaiset päivät olivat tehokkaita: heti herättyä pari tuntia lukemista kotona -> parin kolmen tunnin tauko, jonka aikana sali+suihku+ruoanlaitto+safkaus -> tauon jälkeen jaksaa vielä vaikka viisi tuntia tehokasta lukemista kirjastossa, jolloin päivän saldo on seitsemän tuntia hyvää opiskelua.

Mealprepping oli myös keväällä se juttu. Tein usein illalla jääkaappiin ruokaa valmiiksi rasioihin useammalle päivälle, samoin välipaloja, eväitä ja yleensä myös aamupalat, jolloin niihin ei enää päivällä mennyt turhaa aikaa.

 

3. Löydä itsellesi toimivat opiskelumetodit.

Toisella hakukerralla minulle oli aika selkeää, miten opin ja missä ympäristössä. Kirjaston lukusali yhdistettynä korvatulppiin ja kahviin ja säännöllisiin eväisiin. Olen töissä kahvilassa Helsingin keskustassa lähellä kirjastoa jossa luin, joten sieltä sitten ilmaiset kahvit kätevästi mukaan vaan.

Kävin kirjan läpi niin, että ensin luin sen heti tammikuussa kertaalleen kun kirjat julkaistiin, ja sitten uudelleen kirjoittaen samalla laajoja muistiinpanoja. Seuraavaksi tiivistetymmät muistiinpanot, jonka jälkeen taisin aloittaa alleviivaamisen ja värikoodaamisen. Minulla se on toimiva tapa. Olen alleviivannut pääkohtia kuulakärkikynällä, ympyröinyt vihreällä vuosilukuja ja prosentteja, yliviivannut pinkillä käsitteiden määrittelyt, keltaisella lainaukset, oranssilla historialliset tapahtumat, sinisellä listat, vaaleanvihreällä kaikki erääseen usein esiintyneeseen käsitteeseen liittyvät maininnat. Maanista tai ei, kirjaa selasi loppujen lopuksi niin paljon että sen visuaalisen ilmeen alkoi muistamaan, ja ainakin minun oli helppo yhdistää värejä ja aiheita toisiinsa, jolloin muisti helpommin kaikki toisiinsa liittyvät yksityiskohdat. Tein erilaisia ajatuskarttoja jokaisesta luvusta. Kirjoitin myös marginaaleihin huomioita ja vetelin nuolia ympäriinsä, ja koska kirjan luvut erittelivät usein samaa ilmiötä eri maissa, ympyröin maita tekstistä jotta teksti jäsentyisi helpommin. Loppukeväästä kirja näytti lähinnä skitsofreenikon päiväkirjalta.

Yliopiston sivuilta löytyy vanhoja pääsykoekysymyksiä, kannattaa katsella niitä ja lavastaa itselleen koetilanteita joissa kirjoitat sen viisi tuntia. Post-it -lappujen avulla voi tehdä Hauskan Muistipelin kirjan käsitteillä ja lahjoa kaverit kyselemään niitä.

4. Valmennuskurssi

Mikäli mahdollista, osallistu. Valtsikaan hakeville suosittelen Kannustimen valmennuskursseja, pystyin onneksi käymään molempina vuosina sellaiset ja koin ne todella hyödyllisiksi. Kurssit alkavat kai yleensä joskus huhtikuussa, ja siellä oletetaan että kirja on jossain määrin jo hallussa. Siellä ei niinkään opeteta kirjan asioita, vaan kursseilla käytävä keskustelu ja kirjoitustehtävät tukevat omaa opiskelua.

 

5. Käy mahdollisimman vähän töissä.

Rahaa ehtii ansaita myöhemminkin. Kävin töissä juuri sen verran kuin tarvittiin, mutta parempi olisi toki ollut käymättä lainkaan. Maalis-huhtikuussa taisin tehdä pari vuoroa viikossa, ja sen jälkeisenä aikana varmaankin yhden vuoron viikossa, joskus kaksi.

 

6. Pidä vapaapäiviä.

Minä en pitänyt kuukausiin yhtäkään. Olin rikki, poikki ja paskana. Tein kuitenkin yleensä noin yhden työvuoron viikkoon ja laskin tämän vapaapäiväkseni lukemisesta, enkä malttanut pitää päiviä jolloin en olisi lukenut tai ollut töissä. Pidän itseäni yleisesti varsin rauhallisena ihmisenä, mutta siitä huolimatta stressihormonitasot hengailivat sen verran pilvissä lukemisen viimeisinä viikkoina, että päivän saattoi luokitella onnistuneeksi jos siihen ei sisältynyt juurikaan yhtäkkisiä itkukohtauksia tai hallitsematonta käsien tärinää.

 

Siinä. Minun kokemukseni eli ainoa ja absoluuttinen totuus siitä, miten valtsikan pääsykokeisiin on luettava päästäkseen sisään. Mielummi överit ku vajarit. Ja jos olisin tiennyt, miten paljon hauskoja asioita opiskelun aloittaminen tulee tähän elämään tuomaan, olisin lukenut varmaan vieläkin kovemmalla motiivilla.

Toivottavasti tämä postaus tulee hakukoneiden syövereistä vastaan sellaisille, jotka tästä jollain tapaa hyötyvät. Tsemppiä kaikille opiskelemaan hakeville, puoli vuotta on lyhyt aika kärsiä! Lisää saa kysellä, vastaan mielelläni. Myös traumoja voi jakaa.