Arvostan luovia ihmisiä, kirjallisuutta, hyvää kahvia, kiinnostavaa seuraa, musiikkia ja verbaalista lahjakkuutta.

Mutta en osaa arvostaa tarpeeksi Itämerta, monimuotoista luontoa, Suomea, hyvinvointivaltiota, sananvapautta, metsiä tai suoalueita.

Saatan valita luomua, mutta silti on perheväkivaltaa ja lapsia ilman kotia.

Allekirjoitan eläinten suojeluun liittyvän addressin, kun samaan aikaan ihmisoikeuksia poljetaan Venäjällä.

Otan kauppaan kangaskassin välttääkseni muovia, mutta samaan aikaan Olkiluoto kolmonen nousee pystyyn.

Ostan bleiserin käytettynä, mutta silti olen täysin epätietoinen siitä, kuinka paljon asuntoni lämmitys kuluttaa energiaa.

En syö lihaa, mutten tiedä missä olosuhteissa kerätään kahvipavut joiden jauhatusta kippaan aamulla kahvinkeittimeen.

Pienennän fonttikokoa ja rivinvälejä jotta kuluttaisin vähemmän paperia tulostaessani, mutta samaan aikaan yritykset käyttävät päivittäin enemmän luonnonvaroja kuin voisin elämäni aikana säästää.

Liputan esseessäni demokratian puolesta, kun samaan aikaan maailmassa on satoja miljoonia lukutaidottomia.

Toivon, että voisin ryhtyä kummiksi WWF:n kautta suojelemaan jotain eläinlajia. Ne eivät, joiden maissa bruttokansantuote ei riitä ruokkimaan edes ihmisten tarpeita.

Pisara meressä vai oman egon buustausta? Lumipalloefekti? Mistä sitä voisi tietää, mitä täytyy tehdä ja kenen sanaan uskoa?