Heinäkuuni alkoi

Selvisin jälleen yövuoroista ja voin onnellisena sanoa, että seuraavan työvuorolistaan niitä ei oltu laitettu kuin yksi (1) kpl! Ens vkolla on selvittävä vielä kahdesta, mutta tieto niiden olevan viimeiset vähään aikaan, helpottaa.

Yövuorojen jälkeen oon nauttinut ihan täysillä vapaista. Keskiviikkoaamuna kun pääsin töistä, suunnattiin koirien kanssa suoraan rannalle ja uiskenneltiin hyvä tovi, jonka jälkeen käytiin vielä lähikallioille pötköttelemään. Mä join aamun kofeiinit ja koirat söi aamupalansa.

Päädyin ratkaisuun, etten edes yrittänyt nukkua päivällä vaan suunnittelin meneväni nukkumaan illalla vaan aikaisin. Se oli ihan toimiva, ei päivällä väsyttänyt oikeastaan yhtään.

Kävin salilla ja siellä oli treenaamassa myös toinen vakkarikävijä, jonka kanssa ollaan useasti oltu samaan aikaan ja jonka läsnäolo saa mun sydämen pamppailemaan. Joo, voitte uskoa, että jos ennen salitreeniä vielä mietin että kannattaako sitä nyt lähteä, kun on valvonut 24h putkeen, niin nyt ajattelin että luojan vidun kiitos että lähdin. Ihan parasta on se että aina kun ollaan samaan aikaan salilla niin hän tekee aloitteen ja tulee juttelemaan mun kanssa. Mussa ei todellakaan olisi munaa mennä juttelemaan hänelle, hän on niinkuin waaaay out of my league.Oikeesti,  t ä y d e l l i n e n.  Ulkoisesti erittäin suuri ilo silmälle (niin kaunis selkä, asia joka vetoaa muhun ihan täysillä) ja vielä todella viehättävä persoona; hymyilee kaikille ja juttelee jokaiselle kuin hyvälle kaverille.                                                                                                                        Ihana.                                                                                                                       Oon kiitollinen, että saan tämän kesän nauttia kyseisen henkilön läsnäolosta. Tätäkin voin sitten syksyllä ja     talvella muistella kylminä ja yksinäisinä hetkinä.

Eilen aamupäivällä raahasin Lidlistä ostetut agilitykepit arabianrantaan ja temppuiltiin siellä pari tuntia. Ensinnäkin ihan itse tekemistä tuosta ajasta on hyvin pieni määrä ja suurin osa istutaan varjossa lyhyiden tempputuokioiden jälkeen ja lisäksi mulla on aina koirille vähintään puoltoista litraa kypikylmää vettä mukana, ja pyrin myös järjestämään uiskentelu- tai läträysmahdollisuuden, ettei helle iske liian lujaa. Lupaan, että seuraan tosi tarkasti koirien olemusta ja pidän huolen etteivät he uuvahda 🙂 Mulle itselleni on vain tärkeätä, että he saavat toimintaa päiväänsä ja mun vireystilalle aamu ja aamupvä on parhaimmat hetket, joten sillä mennään.

Sain eilen myös mun kodin siivottua. Täähän on normaalisti sellanen läävä, etten todellakaan kehtaa kutsua ketään kyläilemään. Imuroin kyllä päivittäin, koska talossa majoittuva konkkaronkka raijaa hiekkaa sisään joka ulkoilun jälkeen, mutta esimerkiksi kylppärin peilien ja lavuaarin putsaaminen jää säännöllisesti tekemättä (ja aina käsiä pestessä tyyliin oksennan kun katon tuonne altaaseen), sänky petaamatta ja astiat tiskaamatta. Mulla on myös tapana jättää mukeja, kirjoja, likaisia vaatteita levälleen ja se pienessä yksiössä näyttää nopeasti ja pienelläkin tavaramäärällä kaaokselta.  Eilen sitten imuroin, pesin lattian, hinkkasin sormenjälkiä ja kuononjälkiä kaapin ovista, putsasin lavuaarit, järjestelin ja pyykkäsin ! Tunnen itteni ihan sankariksi. Kauaahan tämä ei tule kestämään, mutta nautitaan tästä nyt kun voidaan.

Nyt puutuu taas takapuoli, minä lähden ulos.