Kesän puoliväli ylitetty, ajatuksia vuodatettu

Heti alkuun selvennykseksi; en aijo tässä postauksessa esitellä itseäni vaan teen sen myöhemmin. Haluan saada vain nyt aivoissa mylläävän sotkun puskettua johonkin muualle. Lupaan myöhemmin kertoa millainen ihminen täällä kirjoittelee, mutta nyt aijon vähän oikaista ja työstää vaan tekstiä tulemaan.

Vietin juuri mahtavaa juhannusviikonloppua ja haluaisin, että se olisi jatkunut vielä edes pari päivää. Olin ystävän mökillä koirien kanssa. Uitiin, saunottiin, grillattiin, kisattiin mökkiolympialaisten merkeissä (häviö osui meidän tiimille) ja vain nautittiin ihan uskomattoman hyvistä juhannuskeleistä. Oon niin varma, että tähän viikonloppuun palaan monet kerrat syksyn ja talven kylmimpinä ja yksinäisimpinä hetkinä.. <3

Mulla on seuraavat kaksi yötä töitä ja se jostain syystä ahdistaa ihan hirveästi. Ehkä sen vuoksi, että edellisistä yövuoroista toisessa jouduin sietämään mulkkua käytöstä mun yhdeltä työkaverilta. Mua harmittaa, että tälläiset jää vaivaamaan pitkäksi aikaa, enkä vaan pääse niistä yli sillä usein opetetulla metodilla  ”toisesta korvasta sisään, toisesta ulos” .  Kyseessä oli niinkin vähäpätöinen asia, kuin se että olin mun ensimmäisessä yövuorossa, johon en ollut saanut perehdytystä ja jouduin kysymään apua niihin itselle vieraisiin asioihin. Kun kävin kysymässä tältä miessairaanhoitajalta ohjeita, niin sain tylysti esitetyn vastakysymyksen, että pitääkö hänen tehdä tämäkin nyt sitten mun puolesta ( Selkeesti joillekin on liikaa se, että kesätyöntekijöinä toimivat sairaanhoitajaopiskelijat eivät saa tehdä itsenäistä i.v.-lääkehoitoa, johon olin tarvinnut apua aikaisemmin..).  Okei loppu työvuoro meni hyvin, mua vaan vaivasi kokoajan se tuon keskustelun jättämä fiilis, että olen täysin hyödytön, ärsyttävä ja että jos vain voin niin jätän loppuvuorosta kysymättä tai pyytämättä apua yhtään mihinkään. Kävi hän kyllä aamuyöstä vielä tarkastamassa, että olin saanut vuoroni tehtävät tehtyä ja puhui jopa ihan neutraalilla äänensävyllä, mutta minkäänlaista myötätuntoa tai ystävällisyyttä siinä ei ollut tulkittavissa.

Myönnän olevani herkkä ja tälläiset kohtaamiset menee mulla ihon alle. Lupaan etten ikinä itse tule käyttäytymään tuollaisella tavalla, jos joku kysyy multa neuvoa. Mulla ei ole mitään halua saada ketään tuntemaan oloaan huonoksi, varsinkaan tällä alalla jonka koen ihan äärikuormittavaksi ja jossa suurimman voimavaran pitäisi olla hoitajien välinen yhteistyö. Varsinkin opiskelija, joka ottaa ensiaskeleitaan luodessaan jonkinnäköistä ammatti-identiteettiä, ansaitsisi saada työkavereiltaan tukea ja kannustusta. Kaikilta muiltahan oonkin saanut ihan ylivertaisen paljon tukea, apua ja tsemppiä, siksi mua ärsyttääkin, että tälläinen y k s i t t ä i n e n  huono kokemus on se, joka nyt asuu vuokravapaasti mun pääkopassa.

Plaah, sainpahan tuonkin nyt ulos ja voin jatkaa elämääni.

Eilen illalla palattiin koirien kanssa juhannuksen vietosta Tammisaaresta ja kolmen tunnin matkustamisen jälkeen, josta puolet oli täpötäydessä bussissa, koirat olivat aivan rättiväsyneitä kotiin päästyään. Itse katsoin disney+ :sta Raya ja viimeinen lohikäärme – elokuvan loppuun, söin, join kahvia ja suuntasin salille treenaamaan. Kyseessä ei ollut mikään juhannuspöhön takia pakko mennä ruoskimaan itseä, vaan mun teki mieli liikkua. JA itseasiassa mä toivoin yhden toisen vakkarikävijän olevan siellä samoissa puuhissa. Ei ollut.

Treenaamisen ohessa ihailin sitten vain pariskuntia, jotka olivat yhdessä treenaamassa. Näistä pariskunnista mun lemppari on ehdottomasti tämä salinpitäjä ja hänen naisystävänsä, he on goals. Vaikka uskonkin (sinkkuna), että parisuhteessakaan ei ole tarpeellista olla yhteisiä harrastuksia, niin kyllä se vaan varmasti lähentää kun niitä on! Itselle ainakin tuli niin hyvä mieli, kun kuunteli sivukorvalla kuinka parit tsemppasi toisiaan, kysy mielipiteitä, pohti liikkeitä ja päättivät mihin lähteä treenin jälkeen palautumaan. Söps.

Oma treeni meni myös mukavasti, perusliikkeitä leukoja, kyykkyä, penkkiä, maastavetoa ja sitten apuliikkeinä soutua ja käsipainopunnerrusta ym. Palautukset meni instagramia selatessa, kukaan kun ei ollut tsemppaamassa.

Mulla oli vielä lukemattomat määrät ajatuksia jaettavaksi, mutta tuntuu jo puuduttavan tää tietokoneella notkuminen sen verran, että ne pitänee sitten jakaa toisella kertaa.