Syksyä

Syksy on ollut pääosin ihan hyvä. Mulla on kiva työharjoittelu meneillään viimeistä viikkoa ja ohjaaja on ihan huippu. Vietin edellisviikon syyslomaa ja se tarkoitti ajanviettoa hyvien ystävien kanssa, lukemista, American horror storyn kattomista ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin tälläiseltä vilukissalta kuin minä, kävin meressä pulahtamassa jopa kolmesti!

Siitä huolimatta, että sain täyden viikon pelkälle rentoutumiselle, niin ei se sitä ole pelkästään ollut. Opinnäytetyö on stressannut, omat surkeat tulevaisuudensuunnitelmat (tai paremminkin niiden olemattomuus?) on ahdistanut, mun huono priorisointikyky ja asioiden aikaansaaminen on hävettänyt ja mua on vahvasti varjostanut sellainen tunne, että olen huono, saamaton ja laiska ihminen.

 

En varmasti ole ainut, jolla on vähätteleviä ajatuksia itsestään ja joka ottaa pääasiassa vain epäonnistumiset huomioon ja määrittää niiden perusteella itsensä.

• En tee jotain suunnittelemaani asiaa = Oon saamaton ja laiska (Mutta tein kuitenkin tämän ja tämän asian, niin ne ei merkitse yhtään mitään..?) Esimerkiksi: edellisviikolla oli tarkoitus käydä ottamassa toinen koronarokotus Popup-pisteellä, jottaei olisi tarvinnut seuraavalla viikolla käydä harkka-ajalla. No yllätysyllätys en muistanut/jaksanut sitä tehdä. Sen sijaan sain kuitenkin aikaiseksi varata ajan seksitautitesteihin, mikä vei huomattavasti enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kuin odotin.. YTHS tuntuu olevan aikas ruuhkautunut. 
•  Mokaan jotain, mikä ei ensinnäkään ole vakaavaa, ja tavalla joka voisi tapahtua kelle tahansa = Oon niin sählä ja huolimaton luuseri 
• En ymmärrä tai tiedä jotain = Oon tyhmä

 

Se on kamalaa, miten julmia ja joustamattomia ollaan itseämme kohtaan. Me hyväksytään virheitä muilta ihmisiltä eikä tulisi mieleenkään leimata heitä niiden perusteella, mutta tätä lempeyttä ei osata sitten osoittaa sen tyypin kanssa, jonka kanssa vietetään kaikista eniten aikaa ja joka me tunnetaan parhaiten, itsemme.

 

Mä oon jo aikoja sitten luvannut, että olen itselleni armollisempi. Harjoittelen sitä vielä ja joudun tästä muistuttamaan. Eikä sillä ole kiire, koko elämä aikaa opetella olemaan itselleen yhä vain ja aina vaan parempi ihminen.