Varaslähtö

Mun ”aloitan ensi maanantaina” muuttuikin sunnuntaiksi. Eihän se toki huono asia ole. Sunnuntai aamuna on aikaa keitellä puurot rauhassa. Nam nam. 

Illasta tsemppasin itseni salille. Yläkroppa/käsi-, selkä- ja vähän vatsatreeniä. Luoja auta, en ees tiennyt mulla olevan näitä kaikkia lihaksia, jotka nyt on kipeät. Auts.

Tänään, maanantaina, työpäivä. Työt aina sotkee vapaa-aikaa. Ei ole aikaa aamulla keitellä puuroa, aamu-uninen kun olen. Töissä aamupalaksi salaattia. Lounaaksi salaattia ja vähän kinkkukiusausta. Jokaisessa mahdollisessa välissä kuppi kahvia. Syy jonka takia lopetin kahvissa sokerin käytön pari vuotta sitten. Työpävän aikana 4-6 kuppia kahvia, jokaisessa kupillisessa 2 palaa sokeria. Se on paljon se. 

Välipalana kotona rahkaa mehukeitolla. Rahka, asia jota en oikein ole ikinä ymmärtänyt, mutta menetteleehän se, kunhan on tarpeeksi keittoa.

Päivän treeni siirtyikin uimahalliin. Vesijuoksu, se on mukavaa se. Ainoa häiritsevä tekijä on ne vierivieren rivissä matelevat mummelit, jotka kertaavat viikon tapahtumia ja kertovat mitä naapurin Ritvan kissalle kävi eilen. Hohhoi. Mutta olkoon. Oikeus jokaisella sielä on käydä. Iltapalalla jatkettiin tutuksi tulleella linjalla; salaattia, kasviksia ja kanaa. Kyllä luulisi näillä tuon vatsakummun katoavan. Yritystä ainakin on.

Painon pudotushan minulla ei ole pääasiana (170/68), kiloja kun ei varsinaisesti ole liikaa. Sais vaan tuon ”raskaus”vatsan, siltä se alkaa pikkuhiljaa näyttämään, katoamaan ja enemmän lihasta. 

Nyt unia ja voikin jo aloittaa henkisen valmistautumisen huomisiin vesijuoksutreffeihin. 

Öitä o/