Onko minulla vastuullinen vaatekaappi?
Onko minulla vastuullinen vaatekaappi? Tein viikonloppuna perusteellisen vaaterekin läpikäynnin. Se on ihan liian täynnä, enkä oikein enää meinannut löytää haluamiani juttuja ja vastaan tuli myös vaatteita, joita en ole pitänyt aikoihin. Tahdoin myös selvittää, olenko vastuullinen pukeutuja ja jos olen, kuinka vastuullinen. Kiinnosti myös, mistä olen hankkinut eniten vaatteita. Miten sen sitten päättelisi, että olenko vastuullinen pukeutuja, noin niin kuin kokonaisuudessaan?
Päivän asun pisteytys
Vastaan on tullut haasteita, joissa asuja pisteytetään niiden iän, vastuullisuuden ja hankintatavan (uutena vai käytetty) mukaan. Hyvä ajatus. Toisaalta, yhden asukokonaisuuden saa koottua hyvinkin vastuullisesti, mut mites ne kaikki muut kaapissa olevat?
Kävin läpi kaikki rekillä oleva vaatteeni (kaapissa on vaan housut, alusvaatteet ja jumppakamat sekä pari villapuseroa, joita en muistanut ottaa inventaariin mukaan).
Vastuullisen vaatekaapin poikkeukset
Miksi ryhdyin koko hommaan? Koska nyt lähes vuoden blogattuani huomasin, että palaan aina samoihin teemoihin pukeutumisessa ja vaateostoissani: suosin kotimaisia valmistajia ja suunnittelijoita. Lisäplussaa, jos vaate on myös valmistettu kotimaassa.
Kirpparilta voin ostaa muuallakin tehtyjä vaatteita, mutta silloinkin pidän mielessä perusteesini. Se, että vaate ostetaan käytettynä, tuo ekologisen vivahteen hankintaan. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että kirpparilta kannattaisi ostaa mitä vain. Kirpparille mennessäni minulla on mielessä lista vaatteista, joita etsin ja haahuilen sitten rekkejä ne mielessäni. Etsin aina mustavalkoisia vaatteita, erityisesti Marimekkoa, reilussa koossa. Sen lisäksi mielessäni saattaa olla joku muu hankinta, jota etsin myös uutena.
Esimerkiksi viime syksyyn asti etsin kirpparilta mustaa oversize-villatakkia. Ehdin etsiä noin puolitoista vuotta, kunnes löysin AIVAN TÄYDELLISEN Relove Töölöstä. Se on musta COS:n täysvillainen oversize ja vielä koossa L. Olen pitänyt sitä nyt talvella lähes päivittäin. Ja se maksoi 10 euroa. Ehkä paras kirpparilöytö ikinä.
Viimeisen vuoden aikana olen ostanut itselleni käytännössä vain näitä periaatteita noudattaen. Ainoa poikkeus on farkut, joita on omenavartalolleni supervaikea löytää muutenkin. Niissä pitää olla ihan hulluna hyvälaatuista stretchiä, että venyvät tarpeeksi vyötäröstä (joka on lähinnä kokoa L) löpöttämättä reisistä (kokoa S). Farkut olen tähän asti ostanut Vero Modasta. He tarjoavat esimerkiksi mustia farkkuja, joista ei lähde väri pesussa ja niitä voi käyttää vuosikausia (jos vain mahtuisivat vielä… ummm). Vaatetta ostaessani otan siis huomioon myös sen käyttöiän. Valitettavasti toiset Vero Modasta ostamistani VMLUX-mallisista farkuista ovat aivan hajonneet ja minun pitää hankkia uudet. Aion käydä katselemassa Nudgen tarjonnan, mutta minusta tuntuu, että nyt joudun käymään Tommy Hilfegerillä. Sieltä olivat edelliset, 10 vuotta sitten ostetut farkkuni, joita pitäisin yhä, jos mahtuisin niihin. Toki olen säästänyt ne siltä varalta, että jos joskus vielä laihtuisin, hehe…
Vastuullisen vaatekaapin hypoteesit
Takaisin vastuullisempiin hankintoihin. Minulla oli siis mielessäni, millainen pukeutuja olen. Hypoteesini olivat, että
a) olen 75 % vastuullinen pukeutuja
b) eniten vaatteista on Papua ja sitten Marimekkoa ja että halpamerkkejä ei niin kamalasti enää käytössä ole
c) että käytettynä on hankittu noin 25 %.
Vaatekaappini koostuu pääasiassa musta-valkoisista vaatteista. Se on ajaton, raikas väriyhdistelmä, jota voi tarvittaessa piristää pienillä väripilkuilla. Vaaterekilläni onkin myös beigeä, oranssia, vaaleanpunaista, tummanvihreää ja vaaleanharmaata. Olen pyrkinyt tällä väriskaalla maksimoimaan vaatteiden yhteensopivuuden ja yhdistelymahdollisuudet.
Kuitenkin rekkiä läpi käydessäni tajusin, että suurin osa on kuviollisia, eikä niin yhteen sopivia, kuin olin unelmieni vaatekaappia koostaessa ajatellut. Rekillä on myös liikaa tavaraa ja vaikka olin ne jossain vaiheessa järjestänyt t-paidoista villatakkeihin vaatteiden peittävyysjärjestyksessä (kauluspaidat löytyy yhdestä kohtaa, paitamekot toisesta), niin järjestys oli arjessa vähitellen hävinnyt. Ja koska vaatteita on rekillä liikaa, useat ovat myös rypyssä.
No, mutta sitten itse inventaariin.
Vaateinventaarin vaiheet
Aluksi otin rekiltä pois kaikki muut, paitsi Papulta ja Uhanalta hankkimani vaatteet. Uhanalta minulla on kolme silkkimekkoa, loput ovat Papua. Papua onkin aika paljon, villatakkejakin 8 kappaletta. Nämä ovat vaatteet, joita Marimekon ohella pidän eniten arkena. Näistä olen käytettynä ostanut noin 10 %.
Seuraavaksi otin rekille kaikki Marimekon vaatteet. Niitä olikin yllättäen muutama enemmän kuin Papua. Ehkä ajatukseni siitä, että Papua olisi enemmän johtuu siitä, että esim Papun villatakit vievät rekillä tilaa aika paljon ja värikkäät kuosit erottuvat muutenkin. Marimekoista käytettynä on ostettu noin 15 %. Ajattelin, että tämä luku olisi suurempi, mutta ehkä ajatuksissani sekoitin alennusmyynnit (lähes kaikki on jollain alella ostettuja) ja käytettynä ostamisen. Joukossa on myös yksi Uniqlo-yhteistyön mekko, joka ei nyt siis virallisesti ole Marimekkoa.
Seuraavaksi rekille pääsivät muut kotimaiset ja/tai vastuullisesti tuotetut vaatteet: R/H, Vimma, Samuji, Kaino ja Nudgesta hankitut Armed Angels ja muut vastuulliset merkit. Niitä tuli yhteensä noin saman verran kuin aiemmissa kategorioissa oli kussakin. Ihan hyvä! Näissä käytettynä ostettuja oli noin 5 %
Mutta mitäs sitten!
Sängyllä oli vielä melkein yhtä iso läjä vaatteita, kun mitä rekillä oli käynyt kolmessa osassa!
Aloin kelaamaan niitä läpi: Monkista collareita, paitamekkoja ja farkkutakkeja, Pull and Bearin farkkutakkeja, -mekkoja ja -paitoja, COS:n villatakkeja ja -puseroita sekä farkkupuseroita. Lisäksi kasassa oli muutama käytettynä ostettu silkkipaita. Silkkipaitoja oli myös And Other Storiesilta ja Arketista. Arketista myös useita collegevaatteita, Otherista yksi lempparivillatakeistani. Ehkä kolme vaatetta Vero Modasta. Kaikki kolme hamettani ovat myös ketjukaupoista, yksi silkkinen ja yksi gebardikuosinen H/M:ltä ja vekkihame Arketilta. COS:lta oli vielä yksi paitamekko ja pari aluspaitaa.
Lopuksi karsinta
Sinänsä näissä ei ole mitään, mitä en käytä, mutta karsintaa olisi hyvä tehdä. Olen siinä vaan tosi huono ja yleensä alan kaipaamaan pois vietyjä seuraavalla viikolla. Muutaman hutiostoksen sentää poimin syrjään: Maimain liian pieni kashmirvillatakki ja yksi Marimekon silkkipaita löysivät jo uuden omistajan. Näisä käytettynä on ostettu myös noin 10 %. Se pitää tämän joukon puolustukseksi sanoa, että suuri osa puuvillaisista oli vastuullisemmin tuotettuja. Rekillä olevista polyesterivaatteita on kaiken kaikkiaan alle 10 kappaletta.
Tuomio: onko minulla vastuullinen vaatekaappi
Että mitä tästä nyt sit pitäisi ajatella? Hypoteeseihini palatakseni:
a) olen vain 50 % vastuullinen pukeutuja.
b) vähän alle puolet vaatteista oli kotimaisia, eniten oli määrällisesti Marimekkoa, sitten Papua.
c) käytettynä on ostettu noin 10 %.
Ok alku, mut vielä on tekemistä. Ylpeä olen siitä, että koko vaatekaapista edes 10 % on ostettu käytettynä, mutta sitä määrää kyllä voisi kasvattaa. Harmi, kun farkkuja on niin vaieka ostaa käytettynä. Ketjuliikkeistä olen ostanut pääosin farkkuvaatteita ja koticollareita. Paitamekkoja on aivan liikaa, niiden pitämisen into on hiipunut. Pitää mietiä, pistäisinkö ne hetkeksi vaikka säilytykseen piiloon ja kuulostelisin, kaipaanko. Vaaterekillä olevat vaatteet pitää karsia puoleen, sillä edes inventaarin jälkeen sieltä ei meinaa löytyä mitään, varsinkaan nyt, kun on uusi järjestys. Mietin, että jos lajittelisinkin vaatteet värien JA koon mukaan pienemmistä isompiin. Mutta sitten: mihin kaikki moniväriset menisivät. Ehkä tämä vaatteiden koon mukaan jaottelu toimii, kun rekiltä saa pois vaatteita, joita en ole toviin pitänyt.
Mulla on silti aivan ylenmäärin vaatteita. Edes se, että ovat eettisesti tuotettuja ei korvaa sitä hiilijalanjälkeä, mikä niiden tekemisestä ja liikuttelusta on tullut. Mutta hei: talous nousuun, vaate kerrallaan…
_________________
Seuraa Vuodenaitia myös Instassa tai Facebookissa
tai lukaise edellinen postaus