Minä itse (paitsi jos isä auttaa)
Pikkuihmisellä on hänelle aivan paras isä: MisterChef on synnytyslaitokselta lähtien hoitanut Pikkuihmistä hellin, mutta varmoin ottein. Hän jaksaa hassutella, leikkiä, ottaa mukaan omiin puuhiinsa, neuvoa, opastaa ja välillä toruakin. Tämä tyttö on kyllä aiempien tapaan kietonut hänet pikkurillinsä ympärille, niin paita ja peppu he ovat.
Pikkuihminen on niin itsenäinen (ja – päinen, mistä lie perinyt…). Hän tahtoo laittaa itse kengät jalkaan (90 % menevät vääriin jalkoihin, mutta jalkaan kuitenkin). Hän tahtoo syödä ja juoda itse. Hän avaa itse ovet ja vie lattialta löytyneet roskat (ja joskus myös muuta tavaraa) roskikseen. Hän vie oman vaipan vaipparoskikseen ja ilmoittaa viemällä aikuisen jääkaapille, että on nälkä.Silti isän syli kelpaa aina ja sinne on päästävä useita kertoja päivässä seuraamaan, mitä nyt tapahtuu.
Sanojakin on alkanut kuulumaan kestosuosikki ”ei”:n lisäksi: äitiä ja isää on puhuteltu reilu viikko (näitäkin ennen hän oppi sanomaan siskon nimen) ja mukaan on alkanut ilmaantua myös tahtosanoja. Avaa, pois ja lisää ovat suosikit. Hän osaa sanoa kop kop ovella ja laulaa keinuhevosen selässä ihhahhaa ihhahhhaa.
Tämä kaikki on niin suloista, että meinaan välillä seota 😂. On niin ihanaa, kun hän itse osaa kertoa, mitä miettii ja missä voin auttaa. Odotan niin kovin, että hänen joskus pölisemänsä lauseet alkavat muuttua ymmärrettäviksi ja kuulen vielä enemmän, mitä hänen ihanassa päässään liikkuu.
Minkä ikäisinä teidän lapset alkoivat puhumaan? Mitä olivat ekat sanat?
Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isän tehtäviä hoitaville! Hyvää isänpäivää myös omalle isälle sinne jonnekin pilven reunalle. Toivottavasti siellä voi kalastaa.
