Kummitätiä tapaamassa
Pikkuihminen on siitä onnekas, että hänellä on kummitätejä ja -setiä, jotka ovat hänestä aidon kiinnostuneita. Vähän aikaa sitten näimme yhden kummeista kahvilatapaamisen merkeissä.
Serkkuni Päivi on aivan ihana kummitäti. Hän kyseli, missä tapaisimme, enkä oikein keksinyt mitään järkevää paikkaa. Tuntuu, että monet kahvilat ovat taaperon kanssa aika mahdottomia, sen verran vilkas hän alkaa olla liikkeissään.
Sovimme jo tapaavamme Kampissa tutussa kahvilassa, mutta kohta hän laittoi viestiä, että mites olisi Annantalossa toimiva kahvila Skidilä.Sanoin heti, että täydellistä! Siellä meidän on pitänyt käydä vaikka kuinka monta kertaa. Aina jotenkin unohdan sen, kun pitäisi keksiä kahvipaikka. Sinne siis, ja olipa loistovalinta!
Annantalo on oikea tapahtumakeidas. Siellä järjestettiin mm. pyhäinpäivän alla Halloween-disco lapsille. Tällä kertaa kuitenkin menimme ilman mitään sen kummempaa agendaa ihan vaan kahville Skidilään, joka on Annantalon sisällä. Vaunut saa jätettyä niille suunniteltuihin, katollisiin säilytyskaappeihin kiinteistön pihalle. Menimme sisään ja siellä kummitäti jo odottikin!
Pikkuihminen sai pillimehun, jonka hän ennustettavaati roiskautti pöydälle ja viskasi pillin lattialle. Mun kaakaoni kiinnosti enemmän, joten vaihdettiin juomat.
Skidilä on paitsi tosi hyvällä paikalla Kampissa aikalailla Simonkadun ja Annankadun kulmassa, myös äärettömän symppis ja kotoisa. Ja aina, kun jossain on näin kivat valot, innostun! (Joo, tää on joku valokuvausta harrastavan juttu. Lähes yhtä kiva yleisvalo löytyy muuten esim. Kansallismuseon muuminäyttelystä.)
Myytävät tuotteetkin oli laitettu esille kotoisasti. Ihana, kun on sisustettu väreillä, mutta harmonisesti. Parasta Skidilässä kuitenkin on mahdollisuus leikkiä.
Kahvilan takaosasta löytyy ihana minikeittiö/maja, jossa Pikkuihminen alkoikin heti villin potkuautoajelun jälkeen puuhata keskittyneen näköisenä.Harmi, että tulimme niin myöhään: kahvila alkoi jo mennä kiinni, kun leikit pääsivät kunnolla alkuun.
Kahvilassa on söpöjä nurkkauksia ja istumapaikkoja. Perimmäisessä nurkassa, ikkunan vieressä oli myös vielä tätä paljon suojaisampi paikka esimerkiksi imetykseen.
Potkumopot best!
Tarjoilut kiinnostivat, erityisesti toisten tarjoilut. Serkkuni oli ottanut Pikkuihmiselle myös kahvilassa jaettavan, ilmaisen joulukalenterin, mutta tietysti unohdin sen jonnekin, harmittaa. Pitää viikonloppuna käydä katsomassa, vieläkö niitä olisi. Se oli tosi kaunis ja visuaalisesti ajan hermolla.
Tänne mennään pian uudestaan! Kiitos kummitädille! Oli ihana nähdä! 💕
