Sarjassamme ”olisinpa tiennyt tämän jo vauvan syntyessä”osa: vuorokausirytmin tärkeys.

Kaverini ruokki vauvaansa pullosta heti tämän synnyttyä. Heillä oli alusta lähtien myös hyvin tarkka vuorokausirytmi. Pelonsekaisella kunnioituksella kuuntelin, kun hän kertoi, että vauva nukkuu näin ja näin ja syö tasan tiettyihin kellonaikoihin. Me taas opettelimme Pikkuihmisen kanssa ensimmäiset kuukaudet imettämistä täysin hänen tahtiinsa ja ajatuskin jostain tarkasta rytmistä oli outo. Maitoa ei meinannut tulla millään tarpeeksi ja sitä heruteltiin pitämällä vauvaa mahdollisimman paljon rinnalla. Käytännössä makoilimme sängyssä iho ihoa vasten suurimman osan päivästä.

Juuri, kun aloin hanskata imetyksen, tuli neuvolasta uusi ohje: ”lapsi on nyt puoli vuotta, voitte lisätä ruokailujen määrää 5 kiinteään ateriaan päivässä.” Se tuli hiukka yllätyksenä! Siihen asti olimme kuukauden vasta maistelleet varovasti eri ruoka-aineita yksi kerrallaan. Ja tässä samassa sitten tuli rytmityksen tarve.

Hormonihuuruissa olin aivan pihalla siitä, miten ihmeessä saisin Pikkuihmisen yhtäkkiä syömään viisi kertaa päivässä ja että miten yleensä ehtisin tehdä sen. Jotenkin sain ruokailuja vähitellen lisättyä, mutta loputtomasta tissittelystä johtuva perhepedissä nukkuminen ja tuttina toimiminen eivät edelleenkään loppuneet. Lapsi heräili niin monta kertaa yössä, etten edes jaksanut pitää niistä kirjaa. Yöt nukuin rinta kiinni vauvan suussa, sillä välittömästi tissin hävittyä huuliltaan vauva alkoi heräilemään. Päivisin häntä ei rinta kiinnostanut ja yöllä tuntui tankkaavan. Päivällä maistui myös uni kaksien-kolmien päiväunien verran. Unirytmi oli aikalailla tämän neuvolan (jälkikäteen saamani) unirytmin kaltainen:

6-8 kuukautisen vauvan vuorokausirytmi (viitteellinen)

Kello 7-8 aamupala (maito ja puuro)

Ulkoilua, leikkiä

Kello 9-11 aamupäiväunet

Kello 11 lounas (maito ja liha-vihannessose)

Kello 14 välipala (maito)

Kello 15-17  iltapäiväunet

Kello 17 päivällinen (maito ja vihannessose)

Kello 20 iltapala (maito ja puuro)

Kello 21 yöunille

Ensimmäinen unikoulu 7 kuukauden iässä

Lapsen täytettyä 7 kk en enää jaksanut, vaan toteutimme ensimmäisen unikoulun, jossa vauva totutettiin nukkumaan omassa sängyssään. Tuolloin vaan yhtenä iltana päätin, että nyt en ota lasta viereen nukkumaan: hänellä on vatsa täynnä, kuiva vaippa ja kaikki hyvin. Laitoin hänet omaan sänkyynsä väsyneenä ja tietysti hän alkoi heti itkemään. Olin lukenut tassu-unikoulusta ja sen ohjeilla lähdin toteuttamaan unikoulua. Tosin huomattavasti muokattuna versiona. En muista, mistä tämän luin tai keksin, mutta homma meni näin: Silittelin lasta 15 minuutin välein kaksi kertaa. Kun 45 minuuttia oli kulunut, otin hänet syliin paijattavaksi ja laskin sänkyynsä kun oli hieman rauhoittunut. Seuraavan huutovartin jälkeen (tunti aloituksesta) imetin. Ja sitten aloitin syklin alusta. Väliajat istuin vieressä koko ajan.

Se, mitä nyt jälkikäteen ajatellen tein väärin oli se, että tunnin huudettuaan hän pääsi rinnalle. No, oli miten oli, puolitoista tuntia hän jaksoi huutaa ensimmäisenä iltana ja nukahti sitten. En suoraan sanottuna muista, miten toimin yöllä. Luultavasti otin vauvan rinnalle ja laskin sitten takaisin omaan sänkyynsä kun hän rauhoittui. Ensimmäiset 5 yötä hoidin minä, seuraavat 5 yötä MisterChef. Minä siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan, kun mies otti ohjat. Jossakin yön 8 paikkeilla koimme suuren ihmeen, kun tyttö nukkui ensimmäistä kertaa ikinä 7 tuntia putkeen. Sen jälkeen olemmekin yrittäneet toistaa tätä ihmettä siinä onnistumatta.

Rutiinit luovat turvaa

Sitten Pikkuihminen täyttikin jo 8 kuukautta.Flunssan ja hampaiden teon jälkeen hän oli taas jotenkin päätynyt nukkumaan perhepetiin ja yösyötöt veivät taas minulta kaikki mehut. ”Unikoulu pitäisi järjestää uudestaan”, puhelin Misterchefille. Yritimme, mutta ei siitä mitään tullut, hirveää huutoa vaan. Umpiväsyneenä en vain jaksanut sitä huudattamista, otin lapsen ennemmin rinnalle. Olo tuntui niin väsyneeltä, että päätin ottaa yhteyttä Helsingin kaupungin sosiaalitoimeen, siellä kun on koulutettuja unikonsultteja. Ja niin saimme sosiaalitoimesta vieraan, joka ensimmäiseksi kertoi, että päivärytmi pitäisi saada kuntoon ennen kuin mitään unikoulua kannattaa pitää. Niin järkeenkäypää! Mutta mistä rytmi? Unikonsultti kuunteli nykyistä meininkiämme ja ehdotteli hyvin kohteliaasti ja varovasti, miten ehkä kannattaisi toimia. Mutta minä olin niin jumissa unenpuutteen kanssa, että olisi tarvinnut vielä selkeämpiä ohjeita päivärytmiin. Unikonsultin mukaan hyvä alku on se, että ateriat rytmittyvät 3 tunnin välein ja että yöllä pyritään syöttämään aluksi vaikka vaan 5 tunnin välein. Mutta se päivärytmi, edelleen hakusessa.

Mutta behold! Apuun tuli taas kerran Facebookin samassa kuussa syntyneiden ryhmä ja sieltä joku, joka oli omasta neuvolastaan saanut viitteellisen päivärytmiohjeen. Tartuin siihen, kun en muutakaan keksinyt. Tässä rytmityksessä ateriat olivat juuri sosiaaliohjaajan suosittelemalla tavalla noin 3 tunnin välein ja muutenkin se tuntui järkevältä: aamupäivällä ei ole edes pieniä päiväunia ennen pidempää uniaikaa ja iltapäivällä sitten väsykiukut haihdutellaan maksimissaan 45 minuutin päiväunilla. Parin päikkärin taktiikka toimii siksikin hyvin, että Pikkuihminen nukkuu päivisin vain parvekkeella ja näin minun ei tarvitse topata häntä sinne kolmea kertaa. Tässä unirytmi yksinkertaisuudessaan:

8-10 kuukautisen vauvan vuorokausirytmi (viitteellinen)

Kello 7-8 aamupala (puuro ja maito)

Ulkoilua, leikkiä

Kello 10:30 lounas (liha-vihannessose ja maito)

Kello 11-14 (15) päiväunet

Kello 15 välipala (hedelmäsose ja maito)

Kello 16:30 iltapäiväunet (max. 45 min)

Kello 17 (18) päivällinen (liha-vihannessose ja maito)

Kello 20 iltapala

Kello 21 yöunille

Me olemme toteuttaneet tällä ohjeella elämää nyt kaksi viikkoa ja päiväunia on saatu venytettyä jo 2 h 50 min mittaisiksi, mutta ei juurikaan sen pidemmiksi. Siksi olen siirtynyt myös antamaan välipalan kello 14 kun lapsi herää.

Vuorokausirytmin vakiinnuttua yösyöttöjen vähennys ja omaan sänkyyn opettelu

Kun tähän uuteen vuorokausirytmiin oli totuteltu reilu viikko, aloin siirtää iltaimetyksen jälkeen lapsen omaan sänkyynsä. Varsinaista ”unikoulua” siis ei tällä kertaa edes pidetty. Ensimmäisenä iltana hän huusi taas reilun tunnin, mutta tällä kertaa en ottanut lasta ollenkaan pois omasta sängystään, rauhoittelin vain tassuttamalla ja päätä silittämällä omaan sänkyynsä. Päätin, että imetän yöllä vain kerran, noin 5 tuntia siitä kuin lapsi on nukahtanut. Yleensä se osuu kello 02 jommalle kummalle puolelle. Aamulla, kun hän alkaa hyöriä sängyssään noin kello kuuden maissa, otan hänet rinnalle, jos hän ei muuten enää meinaa jatkaa unia. Näin olen saanut paitsi imetettyä kolme kertaa  12 tunnin sisään (suositushan on tämän ikäisille 5 kertaa päivässä), myös jatkettua aamujamme noin seitsemään asti. Yösyöttöjen kanssa hän nimittäin ei päivisin ollut yhtään kiinnostunut rinnalle ja oli todella työlästä pumpata päivällä ja jotenkin turhauttavaa sitten syöttää pumpattua maitoa aterioilla, kun hän olisi aivan hyvin voinut itsekin syödä rinnalta. Nyt, kun yösyöttöjä on enää tuo maksimissaan kaksi, hän on taas alkanut kiinnostua myös rintamaidosta päivisin. Imetysasennot ovat vallan mielenkiintoisia, mutta pääasia, että maitoa menee!

Kaikenkaikkiaan siis: kiitos neuvolan päivärytmityksen tuntuu, että elämä alkaa taas voittaa. Ehdin itsekin levätä päivisin ja jopa tehdä kotonakin jotain. Katsotaan, miten tilanne kehittyy…