Pienellä piparitehtaalla

Meillä oli pipari- (taikinan syömis-) talkoot! Tarkoitus oli, että Pikkuihmisen kummitäti tulisi leipomaan hänen kanssaan, mutta lapsen hinkuyskädiagnoosin vuoksi siirsimme tapaamista ja harjoittelimme aluksi kotiväen voimalla piparien tehtailua.

Piparien teko oli hauskaa sotkemista ja pellillisen pipareita onnistuimme jopa paistamaan. Loppu takina öhöm… hävisi? jonnekin, en tiedä, mitä tapahtui! Ehkä tontut kävivät verottamassa? *röyh*

Kovasti odotamme kummitädin tapaamista piparien leipomisen merkeissä ja tietysti aina muutenkin. Halit sinne!

Leivotaanko teillä lapsen kanssa? Tai onko lapsi kiinnostunut ruuanlaitosta? Pikkuihminen rakastaa MisterChefin kanssa keittiössä puuhailua. Hänet pitää ottaa syliin katsomaan ja vain isän syli kelpaa tässä hommassa. Niinpä monet meidän ruuista tehdäänkin nykyään keksimäärin yhdellä kädellä. 😂

Piparit ovat mielestäni parhaita taikinamuodossa. Pikkuihminen näyttää taipuvan samaan kategoriaan. Tässä vielä pari kuvaa, kun hän maistoi piparkakkua ensimmäistä kertaa viime vuonna näihin aikoihin. Voi, miten hän on kasvanut!