Ja mie oon…
Lienee kohteliasta esittäytyä näin ensalkuun. Elikkäpäs tätä blogia kirjoittelee reilu kolmikymppinen naisimmeinen Itä-Suomesta, rajan kuppeesta. Asustelen pikkukaupungissa mieheni, kahden koiran ja undulaattien kera. Koti meillä on 1950-luvulla rakennetussa omakotitalossa taajama-alueella, sellaisessa rintamamiestyyppisessa talossa. Tilaa tässä kylläkin on ihan riittävästi, varsinkin näin kahdelle hengelle. Kun talo ostettiin, niin odotin kovasti puutarhahommiin pääsyyn. Noh, ne unelmat sai eka kesänä aikamoisen kolahduksen, kun vuohenputki on valloittanut pihan aika tarkkaan… Mikään muu ei juuri kasvanutkaan, kuin se vuohenputki. Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin onneksi piskuiset vuohenputken alut on syötäviä ja mainioita salaatissa ja undulaateille virikkeinä…
Höyrähdän, höpsähdän ja innostun milloin mistäkin. Viimeisimpänä kotkotuksena aloitin bullet journalin raapustamisen. Tykkään sen ideasta, että saa lyhkäisesti muistiin vuoden mittaan kertyvät jutut ja tapahtumat. Enää tarvitsee vain muistaa siihen kirjoitella muistiin asioita ja tapahtumia. Jotenkin aika nykyisin juoksee aivan liian lujaa ja päivän sijasta huomaakin, että äkkiä onkin hujahtanut viikko elämästä ihan silmissä. Aloitin myös lopultakin nyt vuoden alusta (kliseisesti) kuntosali käynnit. Syksyllä jo mieli teki aloittaa, mutta viime syksy oli aikataulullisesti tiukka työnohessa opiskellessa, joten en lisästressiä kaivannut. Nyt salitreenit ovat maistuneet ja se tunne treenin päälle on niiiiin palkitseva! Myös käsitöitä teen innostuessani ja kokkailen kasvisruokaa. Kesäisin käydään patikoimassa, kun vain yhteistä aikaa löytyy ja sää sallii. Näin vanhemmiten ei kaatosateella viitsi lähteä enää rämpimään poluille ja pitkospuille. Luonto ja ekologiset valinnat kiinnostavat kovasti.
Välillä on myös käytävä töissäkin. Olen töissä mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskodissa lähihoitajana. Työ on sitä mitä haluankin tehdä, mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Töissä puhaltelevat uudet tuulet tällä hetkellä ja suurella mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Meillä on ollut rankkoja vuosia töissä takana ja sillä nyt olenkin ottanut tarkasteluun omassa elämässäni jaksamiseen liittyvät asiat. Ja vaikka tykkäänkin työstäni, ei se voi olla koko elämä ja sanella muuta elämää loputtomiin. Vaikka 3-vuorotyö paljon vaikuttaakin elämään, niin silti. Omien korvien väliin pitäisi jokin tolkku saada työn ja vapaa-ajan erottamisesta. Ja opetella sitä tervettä itsekkyyttä.
Aiemmin Vuohenputki viidakossa -blogia olen kirjoitellut Bloggerin puolella. Se hiljenee tämän blogin myötä. Tervetuloa vanhoille ja uusille lukijoilleni! Blogilla on fb-sivut, käyhän tykkäämässä, sekä minua voi seurata myös Instagramissa.