Nyt jaksaa taas arkea vähän aikaa, kun pariksi yötä karattiin uusiin maisemiin mökkilomalle. Viime vuonna oltiin paperihääpäivää viettämässä Nurmeksessa Peurajärvellä, tänä vuonna pumpulihääpäivää vietimme Paavolan loma-asuntojen vuokramökissä. Mummonmökki johon majoituimme oli todella idyllinen. Pieni harmi vain, että sää ei oikein suosinut lomaamme ja kuvat ovat hieman kehnoja sateisen sään vuoksi. Pari aurinkoisempaa kuvaa ehdin napata ennen kotiin lähtöä tiistaina, kun aurinko paistoi taivaan täydeltä. Eikä myöskään tämä pitkälle venynyt kevättalvimikäliehässäkkä anna paikalle oikeutta. Mutta tyytyväisiä ollaan lomaamme kuitenkin 🙂

Kun on vain kaksi päivää vapaata, niin ei tee mieli lähteä ajelemaan minnekkään kovin kauas. Ja varsinkin kun täältä korvesta on hankala lähteä minnekkään, kun ensin on Pielinen kierrettävä päästäkseen edes jonnekin. Ja toisaalta; ei aina tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan – hienoja paikkoja löytyy lomailuun ihan lähitienoiltakin. Ja samalla tukee paikallista yrittäjyyttä ja työllisyyttä.

Pihasaunasta sai hyvät löylyt.

Mummonmökki oli tunnelmaltaan aivan ihana, oikein maalaisromanttinen 😉 Mökki oli kyllä hyvin varusteltu sekä viihtyisäksi sisustettu, eikä siellä palellut. Pihasauna lämpeni molempina iltoina hyvien löylyjen kera. Pihapiiri ja maisemat ympärillä oli kuin jostain vanhasta suomielokuvata. Jos siis tykkää tunnelmallisesta maalaisromantiikasta, niin suosittelen kohdetta.

Maanantaina käytiin vähän tutustumassa ympäristöön, minkä nyt kehdattiin hyytävän kylmässä säässä ulkoilla. Mökin lähellä on Pielisenrannassa iso kota ja tulipaikkoja, joka on mökkikylän asukkaiden yhteisessä käytössä. Kodalle oli helppokulkuiset reitit ja matka oli sen verran lyhyt, että perheen pienimmätkin jaksavat kävellä sinne. Ranta oli kallioinen ja kivikkoinen, kuten Pielisellä tahtoo itä-pohjoispäässä ollakin. Kuvat eivät anna oikeutta paikalle, koska sateisen pimeänä päivänä oli hankala saada onnistuneita räpsyjä.

Kolvan Velhon kota

Ensimmäisen kerran meillä oli vuokramökillä koiratkin mukana. Hyvin viihtyivät, varsinkin Lulu nautti ulkona makoilusta säässä kuin säässä. Ella taas alkoi jo sisään välillä pyydellä, kun pikkuprinsessa ei saanut juosta pitkin pitäjää kuten olisi halunnut 😀 Tylsäähän se nyt on vain yhden mökin pihapiirissä pysyä…

Meillä oli siis 15.5 pumpulihääpäivä ja olemme päättäneet, että hääpäiväämme vietämme jossakin muualla vuosittain kuin kotona nysvöttäen. Sen verran tärkeä meille tämä vihille karkaus päivä on 🙂 Vaikka joskus muinoin vannoin ja vakuutin, etten koskaan ota yhtään miestä ristikseni ja naimisiin en varsinkaan mene… Vannomatta siis paras. Seitsemän vuotta yhdessä, joista kaksi naimisissa. Ja tuskimpa tämän onnellisempi voisin olla kenenkään muun kanssa.