Pitäs muistaa syödäkin
Talvilomalla ollessa ja kolme kertaa viikossa salille ehtineenä olen myös havahtunut liikuntaa suurempaan ongelmaan. Olen ongelman tiedostanut aiemminkin, mutta nyt vasta havahduin miten syvällä tämän ongelman kanssa olenkaan. Nimittäin syömättömyys. Ei ihme, että paino nousee, kun elimistöparka yrittää pitää kiinni vähästä ravinnosta mitä se aina saa…
Vapailla ja lomalla ollessa en muista syödä. Ei ole nälkä. En ole ansainnut ruokaa. Hyvin usein jopa aamupala jää syömättä; kahvia en unohda juoda kylläkään. Ruoan muistan vasta ilta myöhällä, eikä se ole aina kovinkaan tukeva ja ravitseva ruoka siltikään. Välillä on myös kausia, jolloin kaikki ruoka etoo. Oikein mikään ei tahtoisi maistua, yleensä edes vihannekset ja hedelmät menee silloin alas.
Työpäivinä ruokailu yleensä hoituu melko hyvin. Tosin oman ongelmansa aiheuttaa, kun en syö lihaa, enkä kalaa ja aina en muista ottaa evästä mukaan lounaalle, joten lounas on usein vain kevyt salaatti (onneksi töissä on hyvä salaattipöytä). Järkevimmin syön yövuorojen aikana, kun opin lopultakin että kun syö 3 tunnin välein pienesti, jaksaa valvoa paremmin. Mutta useinkaan en silti syö riittävästi kulutukseen nähden.
Syömisongelmaani olen pohtinut jo pitkän tovin. Luulen, että näiden ongelmien pohja kantautuu jo lapsuudesta. Meillä piti ansaita paikkansa ruokapöydässä. Aina piti olla ajoissa vähintäänkin kattamassa pöytä ja usein myös olla apuna tai laittaa ruoka. Meillä ei syöty kuin yksi lämmin ruoka ja sekin illasta. Ja usein sekin ruoka korvaantui voileivällä. Niin ja pitihän ruoka raivata pöydästäkin… Olen siis ainut lapsi, joten mistään suurperheestä ei ole kysymys. Ja minussta on kyllä hyvä, että lapset opetetaan tekemään kotitöitä, mutta se kohtuus…
Että näistä lähtökohdista lähdetään syömisongelmaani purkamaan. Yritän säännöllisen epäsäännöllisesti parantaa ruokailutottumuksiani, mutta hyvin nopeasti palaan vanhaan piintyneeseen tapaani ja rapsuttelen päätäni, kun paino nousee jälleen. En ole saanut ratkaistua, miten muistaisin syödä säännöllisesti. Olen tehnyt valmiiksi vihersalaattia jääkaappiin ja pakastimessa on valmista ruokaa, mutta sinne ne tahtoo jäädäkin. Paitsi sen salaatin syön ajoissa pois pilaantumasta. Oma haastensa on myös siinä, että teen 3-vuorotyötä ja aikaa ruoanlaittoon ei aina ole ja en tykkää eineksistä (ja ne on miusta kalliita).
Jotenkin pienillä askelilla tästä pitäisi opetella pois kohti järkevämpää ruokailurytmiä ja paremmin jaksavaa minää. Ehkä nyt on helpompi työstää itse ongelmaa, kun alkaa hahmottaa taustalla olevia vääristyneitä ajatusmalleja.
