Sellaiset ajatukset, jotka eivät johda mihinkään konkreettiseen ratkaisuun mutta aiheuttavat tuskaa, vievät energiaa ja huomiota pois niistä asioista, jotka voivat oikeasti parantaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Kun ajatukset jäävät kiertämään samaa kehää ilman ratkaisuja, ne alkavat usein tuntua yhä raskaammilta ja tuovat mukanaan tarpeetonta stressiä tai ahdistusta. Tämä negatiivinen ajatuskierre ei tarjoa selkeyttä tai uusia näkökulmia, vaan pikemminkin syventää tunnetta siitä, että on jumissa.

Unohtamalla tai tietoisesti sivuuttamalla tällaiset ajatukset voi vapauttaa mielensä asioille, jotka tuottavat iloa, tyyneyttä ja kehittävät omaa hyvinvointia. Jokaisella on rajallinen määrä energiaa ja henkisiä resursseja, ja käyttämällä niitä rakentaviin tai ratkaisukeskeisiin ajatuksiin voi elää tasapainoisempaa ja tyydyttävämpää elämää. Lisäksi keskittymällä ajatuksiin, jotka vievät eteenpäin, pystyy luomaan tapoja käsitellä vaikeuksia rakentavalla tavalla ja kehittää mielenlujuutta.

Tuskaa aiheuttavien ajatusten unohtaminen voi myös auttaa säätelemään tunteita. Kun lakkaa ruokkimasta niitä ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään positiiviseen, on helpompi saavuttaa rauhan ja tyyneyden tunne. Tämä ei tarkoita ongelmien tai haasteiden välttelyä, vaan mielen suojelemista siltä kuormalta, jota jatkuva, hedelmätön murehtiminen tuo mukanaan.

Lopulta kyse on tasapainosta. Sen sijaan, että kuluttaisi aikaa ja energiaa ajatuksiin, jotka eivät tuota hyödyllistä lopputulosta, on viisaampaa suunnata huomio kohti arvoja ja tavoitteita, jotka aidosti edistävät omaa kasvua ja onnellisuutta. Tällainen ajattelun suunnanmuutos tekee tilaa selkeydelle ja auttaa keskittymään asioihin, jotka ovat hallittavissa ja merkityksellisiä.

Esimiehen huono tuuli tai stressaantuneisuus voi helposti tarttua muihin työyhteisössä, mutta on tärkeää muistaa, ettei tämä ole henkilökohtaista. Esimiehen mielialoihin voi liittyä monia asioita, jotka eivät liity mitenkään omiin suorituksiin tai persoonaan, kuten työpaineet, henkilökohtaiset haasteet tai organisaation tavoitteet. Kun huomaa ottavansa vastuuta toisen tunteista, kannattaa yrittää muistuttaa itseään siitä, että esimiehen reaktiot eivät aina heijasta työntekijän arvoa tai suoritusta, vaan tilapäisiä ulkoisia tekijöitä.

On myös hyvä kehittää omia rajojaan siinä, miten paljon antaa esimiehen mielialan vaikuttaa omaan tunteeseen. Kun esimies on stressaantunut, voi olla hyödyllistä pysähtyä ja tarkastella tilannetta objektiivisesti: onko kyse työasioihin liittyvästä ongelmasta, johon voi vaikuttaa, vai jostain, johon ei itse voi tehdä mitään? Ottamalla etäisyyttä tunteellisesti on helpompi välttää automaattista syyllistymistä ja tunnistaa, ettei vastuu toisen stressistä kuulu itselle.

Taitoa olla ottamatta syyllisyyttä toisten tunteista voi harjoitella myös omien ajatusten ja tunteiden tarkkailulla. Kun esimiehen ärtyneisyys aiheuttaa syyllisyyttä, voi pysähtyä miettimään, mistä tämä tunne kumpuaa. Ovatko syyllisyyden tunteet peräisin omista epävarmuuksista tai liiallisesta vastuuntunnosta? Itsetutkiskelun avulla voi vähitellen oppia irrottautumaan tästä automaattisesta reaktiosta ja keskittyä siihen, mikä on omalla vastuulla ja mikä ei.

Lopuksi, voi olla hyödyllistä keskittyä omaan hyvinvointiin ja tasapainoon työelämässä. Kun huolehtii riittävästä palautumisesta, omien rajojen asettamisesta ja itsemyötätunnosta, on helpompi olla tuntematta syyllisyyttä toisten tunnetiloista. Hyvinvoivana on myös helpompi olla empaattinen, mutta samalla pitää terve etäisyys toisen tunteisiin. Näin oma asenne säilyy myönteisenä, vaikka ympärillä olisi hetkellistä stressiä tai ärtyneisyyttä.