Oletko äskettäin tutustunut kumppaniisi ja omasta mielestäsi teillä menee hyvin ja olette samanlaisia keskenänne? Moni nuori pariskunta (nuorella tarkoitetaan tässä aikaa jolloin ovat olleet yhdessä, ei fyysistä ikää) kokee suhteen alussa että ovat hyvin samanlaisia keskenään. Se on hyvin tyypillistä. Ihastumisen tunteet peittävät alleen erilaisuudet ja vasta kun aikaa on kulunut jonkin verran, alkavat erilaisuudet näkyä ja mahdollisesti ärsyttää. Alussa ei haluta nähdä tai myöntää toisen huonoja puolia vaikka ne tulevat ajan myötä esiin.

Kumppanisi saattaa sitten jonkin ajan kuluttua alkaa ottamaan asioita esiin ja jos suhde on ollut lyhytaikainen ja olette olleet lähinnä tapailuasteella, saattaa tulla myös erotoiveita. Tässä vaiheessa saatat tuntea, ettei asiat nyt näin voi mennä. Ettehän te voi erota koska sinun mielestäsi teillä on paljonkin yhteistä, mutta lyhytaikaisen kumppanisi mielestä teillä on isojakin eroja. Mutta miten luulet käyvän jos kiistät toisen näkemykset eroavaisuuksistanne? Se vain todistaa että olette eri ”planeetalla”ettekä tosiaankaan ole samanlaisia (ainakaan tällä hetkellä).

Jos haluat saada suhteen toimimaan, täytyisi sinun myöntää että olette erilaisia. Jos et edes myönnä asiaa, tarkoittaa se ettet näe suhteen ongelmia etkä näin ollen ole kykeneväinen korjaamaan tilannetta. Siinä tapauksessa voinet sanoa heippa suhteelle!

Haitallisista ajatusmalleista irti päästäminen on yksi vaikeimmista haasteista, joita ihminen voi kohdata. Ajatuksissamme on usein tuttuuden turva, vaikka ne olisivatkin negatiivisia tai jopa tuhoisia. Mieli tarttuu helposti pelkoon, epäilyyn ja itseään toistaviin negatiivisiin kaavoihin, jotka tuntuvat samalla sekä turvallisilta että lamaannuttavilta. Näistä malleista kiinni pitäminen voi aiheuttaa kroonista stressiä ja ahdistusta, ja vaikka ne rajoittavat elämää, irti päästäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Miksi näin on? Koska tuttuus, olipa se sitten kuinka haitallista tahansa, tuntuu aina vähemmän pelottavalta kuin tuntematon.

Sama pätee myös ihmissuhteisiin. Monet ihmiset pysyvät huonoissa parisuhteissa peläten yksinäisyyttä tai tulevaisuuden epävarmuutta. Tämä pelko voi johtaa siihen, että kompromissit tehdään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Vaikka suhde olisi selvästi haitallinen, ja ehkä jopa vahingollinen, on helpompaa jäädä paikalleen kuin kohdata vaikea totuus: joskus on parempi olla yksin kuin väärässä seurassa. Monille tämä vaatii kasvamista ja omien arvojen uudelleen määrittelyä, mikä voi olla pelottava prosessi.

Vertailukohtana voidaan tarkastella ihmisiä, jotka päätyvät kierteeseen etsiessään jatkuvasti uutta kumppania. He eivät kykene kohtaamaan sisäisiä ongelmiaan vaan yrittävät täyttää tyhjyyttä toisilla ihmisillä. Jokainen uusi suhde tuo toivoa, mutta kun vanhat kaavat toistuvat ja uusi suhdekin alkaa rapistua, syntyy entistä syvempi pettymyksen tunne. Tämä voi johtaa sekä fyysisiin riskeihin, kuten sukupuolitauteihin, että vakaviin henkisiin seurauksiin, kuten itsearvostuksen romahtamiseen.

Haitalliset suhteet vaikuttavat erityisen voimakkaasti mielenterveyteen. Parisuhteessa, jossa vallan tasapaino on vinoutunut tai jossa kumpikaan osapuoli ei tue toisen kasvua, voi kokea jatkuvaa epävarmuutta ja stressiä. Tämä voi johtaa itsensä kyseenalaistamiseen, masennukseen ja jopa traumaan. Yksi haitallisten suhteiden suurimmista ongelmista on se, että ne vahvistavat vanhoja negatiivisia ajatusmalleja. Jos suhde esimerkiksi ruokkii ajatuksia siitä, että ”en ole tarpeeksi hyvä” tai ”ansaitsen tällaisen kohtelun”, se voi juurruttaa nämä uskomukset yhä syvemmälle.

Haitallisten ajatusmallien ja suhteiden välillä on selvä yhteys: molemmat rakentuvat itseään toistaville kaavoille. Aivan kuten ajatus ”en koskaan onnistu” voi pitää ihmisen aloillaan, myös suhde, jossa toistuvat samat ongelmat, estää kasvua ja muutosta. Tällaisista ajatusmalleista ja suhteista irti päästäminen vaatii rohkeutta kohdata pelko ja astua tuntemattomaan. Tämä ei tarkoita sitä, että ratkaisu löytyy nopeasti tai kivuttomasti, mutta ensimmäinen askel on tiedostaminen.

Toipuminen alkaa, kun ihminen hyväksyy sen, että hänen ei tarvitse jäädä kiinni vanhaan. Tämä ei tarkoita vain fyysistä irti päästämistä, kuten muuttoa yhteisestä kodista tai kontaktin katkaisemista entiseen kumppaniin. Se tarkoittaa myös henkistä irti päästämistä: sen hyväksymistä, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta. On tärkeää nähdä ero menneisyyden kokemusten ja niiden vaikutusten välillä. Kokemukset voivat olla opettavaisia, mutta niiden ei tarvitse määrittää, kuka olet.

Tärkeä askel on myös pysähtyä ja käsitellä, mitä itselle kuuluu. Monet haitallisten ajatusmallien ja suhteiden kanssa kamppailevat eivät anna itselleen lupaa tuntea. Heidän mielensä täyttyy syyllisyydestä, pelosta tai häpeästä. Näiden tunteiden käsitteleminen terapiassa tai keskustelussa luotettavan ystävän kanssa voi avata tilaa muutokselle. Itsensä kohtaaminen voi olla pelottavaa, mutta se on myös välttämätöntä, jotta voi rakentaa itselleen uudenlaisen, terveemmän pohjan.

Toipuminen ja kasvu eivät ole lineaarisia prosesseja. On luonnollista, että välillä tekee mieli palata vanhaan, oli kyse sitten tutusta haitallisesta suhteesta tai negatiivisista ajatusmalleista. On tärkeää muistuttaa itseään siitä, miksi halusi muutoksen. Pidä mielessä, että jokainen pieni askel kohti parempaa tulevaisuutta on arvokas. Aivan kuten harjoittelija toistaa samoja liikkeitä tullakseen mestariksi, myös uusi ajattelutapa ja suhtautuminen ihmissuhteisiin vaativat harjoitusta.

Lopulta irti päästäminen ei ole vain vanhan hylkäämistä, vaan myös tilan luomista uudelle. Kun ihminen lakkaa pitämästä kiinni siitä, mikä satuttaa häntä, hän avaa oven uusille mahdollisuuksille. Tämä voi tarkoittaa terveempiä ihmissuhteita, uusia näkökulmia tai yksinkertaisesti rauhaa. Elämä on jatkuvaa oppimista ja kasvua, ja joskus suurin lahja, jonka voimme antaa itsellemme, on päästää irti siitä, mikä ei enää palvele meitä.

Tärkeintä on muistaa, että irti päästäminen on osa matkaa kohti parempaa itseä. Se on itsensä rakastamista ja oman arvon tunnustamista. Jokaisella meistä on oikeus elää elämää, joka tuo mukanaan enemmän iloa kuin surua. Kun uskaltaa päästää irti, antaa tilaa sille, mikä todella ravitsee sielua ja mieltä.