Nykypäivänä ei ole yhtään harvinaista avioliiton loppuminen avioeroon, jos vertailukohdaksi otetaan vaikka se miten elettiin sata vuotta sitten. Eroista valtaosa on naisten alulle laittamia ja nykyään naiset eivät ole samalla tavalla riippuvaisia miehistä kuten ennen vanhaan. Myös yhteiskunnan tukiverkostot ovat yksin eläviä suosivia. Mutta mitä tehdä jos olet mies ja vaimosi on ilmoittanut haluavansa avioeron? Tai jos ero on jo laitettu vireille ja vaimo lähtenyt pois?

Ensinnänkin, vaikka tilanne olisi nyt hankala, stressaava ja hajottava, ota asiat niin rauhallisesti kuin pystyt. Vaimo ei jätä miestään jos tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi hänen seurassaan. Jos tilanne on siis tämä, jokin teidän keskinäisessä vuorovaikutuksessanne ei ole toiminut.Avioeroa suunnitellaan yleisesti pitkään ja suhteenne ei luultavasti ole vaimosi mielestä ollut toimiva.

On mahdollista, että sinä olet ajatellut kaiken olevan hyvin, mutta vaimosi mielestä asiat eivät ole olleet kunnossa. Olette vuorovaikutuksessanne eri planeetoilla tällä hetkellä. Älä yritä kiistää vaimosi kokemusta parisuhteen toimimattomuudesta. Kuten kirjoitin, sinä saatat ajatella ettei mitään ongelmia ollut, mutta jos vaimo hakee eroa, kertoo se kyllä ihan muuta. Miehille on hyvin tyypillistä kiistää ongelmien olemassaolo kun he kokevat maailman eri tavoin.

Jos vaimo on jo lähtenyt menemään ja avioeroprosessi on käynnissä, tekisi sinun mahdollisesti mieli pysäyttää se. Tai jos se on sinulle ok,anna sen mennä loppuun asti ja aloita uusi elämä. Itse päätät miten elämäsi elät ja jos tilanne on sinulle ok etkä koe tunnetta että avioero pitäisi pysäyttää, anna sen vain mennä loppuun ja lopeta tämän kirjoituksen lukeminen. Tämä kirjoitus ei silloin ole sinua varten.

Mutta jos panikoit avioliiton päättymistä ja haluaisit estää sen, anna sen siltikin jatkua loppuun asti tai siihen pisteeseen mihin tuleva ex-vaimosi sen vie. Nyt tärkeä kysymys tähän väliin: oletko ollut kontrolloiva avioliiton aikana? Jos olet ja nyt yrität estää avioeron, tarkoittaisi se vaimollesi sitä että olet edelleenkin kontrolloiva ja että hän on oikeassa ottaessaan eron kontrolloivasta aviomiehestään. Jos tilannetta vertaa valtamerilaivaan, niin se ei käänny ympäri kovin helposti.

Samaten on avioeroprosessin kanssa; jos vaimosi keskeyttäisi prosessin kesken kaiken ja muuttaisi takaisin luoksesi vain koska lupaat muuttua (montako kertaa olet luvannut ja rikkonut lupauksesi?) tarkoittaisi se myös häpeää hänelle ystävien ja sukulaisten silmien edessä. Jos hän kertoisi läheisilleen että ”muutan muuten nyt takaisin mieheni luokse” ja sitten taas kahden viikon kuluttua kertoisi että ”ei meidän juttumme toiminutkaan”, aiheuttaisi se valtavasti häpeää hänelle.

Avioeroprosessia ei siis yleensä kannata yrittää pysäyttää, kun se vain todistaisi vaimollesi että olet yhä se vanha hankala tapaus joka lupaa aina muuttua, mutta ei koskaan tee sitä. Entä onko parisuhdetta mahdollista korjata eron jälkeen? On kyllä. Mutta ei kaikissa tapauksissa. Eikä se ole mikään helppo homma, sillä se on prosessi jossa sinun täytyy muuttua ja muutos voi viedä aikaa useamman vuoden. Eikä sekään vielä takaa että vaimosi tulisi takaisin, mutta se antaa parhaimmat mahdollisuudet sinulle että niin käy.

Joten tiivistettynä: jos olet avioeron keskellä, et pysty sitä suoraan estämäänkään (lakikaan ei sitä mahdollista), joten anna sen mennä loppuun jos se on käynnissä. Jos olet vielä eron jälkeen kiinnostunut korjaamaan rikki menneen parisuhteesi ex-vaimosi kanssa, se on tietyissä tilanteissa mahdollista. Siitä aiheesta myöhemmin lisää, sillä kyse on pitkäkestoisesta prosessista jota ei muutamalla sanalla pysty kuvailemaan.

Nykymaailmassa, jossa sosiaalinen media on osa lähes jokaisen arkea, olemme yhä enemmän altistuneet muiden ihmisten mielipiteille. Tykkäykset, kommentit ja seuraajamäärät tarjoavat nopean mielihyvän tunteen, mutta mitä tapahtuu, kun alamme mitata omaa arvoamme näiden ulkoisten tunnustusten kautta? Vaikka hyväksyntä muilta tuntuu hetkellisesti hyvältä, sen jatkuva tavoittelu voi johtaa uupumukseen, stressiin ja tyytymättömyyteen.

Kun julkaiset kuvan tai kirjoituksen ja saat siihen paljon tykkäyksiä, koet hetkellisesti mielihyvää. Tämä on luonnollista: tykkäykset aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmää, joka vapauttaa dopamiinia. Ongelmia syntyy kuitenkin, kun mielihyvästä tulee riippuvuus. Jos tunnet tarvetta jatkuvasti tarkistaa, miten postauksesi menestyy, olet jo siirtynyt siihen pisteeseen, jossa ulkoinen validointi alkaa hallita sisäistä maailmaasi.

Sosiaalisen median hyväksynnän hakeminen johtaa helposti siihen, että omanarvontunto alkaa riippua muiden mielipiteistä. Tämä ei ole kestävää, sillä emme voi kontrolloida toisten ihmisten reaktioita. Kun tykkäykset ja kommentit eivät vastaa odotuksiamme, pettymys ja epävarmuus voivat kasvaa – ja samaan aikaan nousee tarve ”korjata” tilanne julkaisemalla jotain uutta.

Sosiaalinen media on kuin ikkuna, joka näyttää muiden ihmisten parhaita hetkiä. Kun vertaamme omaa elämäämme näihin huolellisesti valikoituihin hetkiin, voimme alkaa tuntea riittämättömyyttä. Tämä vertailu vaikuttaa haitallisesti itsetuntoon ja lisää tarvetta hakea hyväksyntää ulkoapäin. Ironista kyllä, juuri tämä hyväksynnän tarve voi lisätä vertailun tuomaa stressiä: jos toiset saavat enemmän tykkäyksiä tai positiivista palautetta, se voi tuntua henkilökohtaiselta epäonnistumiselta.

Hyväksynnän hakeminen muilta voi aiheuttaa monenlaisia haitallisia vaikutuksia hyvinvointiin. Ensinnäkin jatkuva sosiaalisen median tarkkailu voi heikentää keskittymiskykyä ja lisätä stressiä. Kun odotat tykkäyksiä tai kommentteja, olet jatkuvasti valmiustilassa, mikä voi häiritä sekä työntekoa että vapaa-aikaa. Toiseksi, oman arvon ulkoistaminen johtaa usein tyytymättömyyden tunteeseen, mikä voi pitkällä aikavälillä altistaa masennukselle ja ahdistukselle.

Sosiaalinen media voi myös luoda paineen ylläpitää tietynlaista julkikuvaa. Tämä ”parhaan itsen” esittäminen ei aina vastaa todellisuutta, mikä voi johtaa tunteeseen, että elät kaksoiselämää. Kun yritämme miellyttää muita ja täyttää heidän odotuksensa, kadotamme helposti yhteyden siihen, mitä itse todella arvostamme ja haluamme. Kaikkia ei koskaan pysty miellyttämään.

Hyvä uutinen on, että itsensä vapauttaminen ulkoisen hyväksynnän tarpeesta on mahdollista. Ensimmäinen askel on tiedostaa, että oma arvosi ei riipu toisten ihmisten mielipiteistä. Mieti, mistä itse nautit ja mitä pidät tärkeänä – ilman että ajattelet, mitä muut siitä ajattelevat. Harjoittele kiitollisuutta ja keskity siihen, mikä elämässäsi jo toimii hyvin.

Hyvä tapa vahvistaa itsetuntoa on myös vähentää sosiaalisen median käyttöä ja asettaa rajoja. Käytä aikaa harrastuksiin ja ihmissuhteisiin, jotka tuovat aitoa iloa ja merkityksellisyyttä elämääsi. Tällaiset kokemukset eivät ole riippuvaisia ulkoisista reaktioista, vaan ne perustuvat aitoon yhteyteen ja itsetuntemukseen.

On luonnollista haluta tulla nähdyksi ja hyväksytyksi, mutta on tärkeää varmistaa, ettei tämä tarve ohjaa koko elämääsi. Kun siirryt ulkoisesta hyväksynnästä sisäisen arvostuksen vahvistamiseen, löydät tasapainoa ja mielenrauhaa. Muista, että sinä riität juuri sellaisena kuin olet – tykkäysten määrästä riippumatta. Sosiaalinen media voi olla viihdyttävä työkalu, mutta se ei saa koskaan määrittää, kuka olet ja mitä olet arvoinen.