Tunne saattaa olla tuttu sinulle: tunnet olosi stressaantuneeksi ja levottomaksi kotonasi, kun muu perhe pyörii ympärillä. Televisio tai radio pauhaa, lapset pitävät ääntä ja puoliso häärää kotitöiden parissa. Tyypillinen hetki kotona perheessä kun kaikki ovat paikalla.

Kodin pitäisi enssijaisesti olla paikka missä voi tuntea olonsa turvalliseksi ja levolliseksi. Ympäröivä maailma on jo sotineen ja muine ilmiöineen niin paha että kotiin ei haluaisi ylimääräistä levottomuutta sen takia. Siksi voi olla terveellistä välillä yrittää vähentää kodissa syntyvän stressin määrää.

Se ei silti yleensä onnistu hokemalla itseksesi että ”olen rentoutunut eivätkä äänet ja meteli häiritse minua”. Siinä käy silloin juuri päinvastoin, ihminen vain toimii sillä tavalla. Miksi sitten käy näin? No, siksi että alat aktiivisesti miettimään että sinun täytyy rentoutua.

Jos korvista tulee ääntä päähäsi, et pysty lisäämällä ajattelua aiheesta rentoutumaan. Se vain lisää aktiivisuuttasi ja hermostosi pysyy ylivireänä. Saatat tuntea ahdistusta ja hartioitakin kiristää. Vatsaakin saattaa vääntää ja voit huonosti.

Jos näin on kohdallasi, ei mikään ihme, koska ihminen  on psyko-fyysinen kokonaisuus. Aloita vähentämällä ylimääräisen äänen määrää ympäristössäsi. Jos telkkari on päällä koko ajan, laita se sammuksiin. Sama radion kanssa, jos tulee tunne että jatkuva musiikin kuuntelu stressaa, sammuta radio.

Perheessä huomioi kuitenkin perheenjäsenet. Kerro lapsillesi ja puolisollesi että toivot hetken hiljaisuutta. Jos eivät heti suostu siihen, neuvottele heidän kanssaan, älä pakota tai tee väkisin. Kerro että tarvitset hiljaista aikaa (jos sitä ei oikeasti koskaan ole). Kun ylimääräiset häiriölähteet on poissa, on sinun helpompi rentoutua.

Rentoudu vain olemalla. Älä yritä ratkaista ongelmia tai pohdi niitä. Anna asioiden vain olla hetken aikaa ja käy vaikka makuuasentoon, mutta älä mene nukkumaan. Tai jos olet niin väsynyt, totta kai voit nukkuakin. Tärkeintä että opit kuuntelemaan kehoasi ja opit lepäämään ja sulkemaan häiriötekijät pois tarvittaessa.

Laita tietokoneesi kiinni äläkä käytä kännykkääsikään. Lopeta asioiden liika pohdiskelu ja ”päästä irti”.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa (ja puhua) paljonkin, eli mistä apua parisuhdeongelmiin? Mikä edes on parisuhdeongelma ja mikä on vain henkilökohtainen ongelma? Pystyykö näitä edes erottelemaan toisistaan? Pelkän ”kyllä tai ”ei” vastauksen sijaan viimeisimpään kysymykseen, on hedelmällisempää pohtia asioita hieman enemmän, laajemmin ja eri näkökulmista.

Parisuhteelle on erilaisia määrityksiä ja jos nyt pysytään perinteisessä miehen ja naisen välisessä parisuhteessa, niin monestihan kuulee sanottavan että miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla ja että parisuhdeongelmat syntyvät siitä. Tilastollisesti voidaan varmasti tehdä päätelmiä miesten ja naisten erilaisesta käyttäytymisestä. Mutta jos tarvitset apua omaan parisuhteeseesi, ei näillä tilastoilla ole mitään merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä minkälaisia ihmisiä te olette toisillenne.

Koska parisuhteessa on kaksi ihmistä, tuovat molemmat ihmiset mukanaan siihen koko elämänsä historian ja siihen liittyvän. Kaiken lapsuudesta asti. Pelot, toiveet, unelmat, pettymykset… ihan kaiken mitä ovat kokeneet ennen kuin ovat alkaneet parisuhteeseen. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa voisi sanoa molempien uskaltavan olevan avoimia toisilleen, mutta onko parisuhde sitten ei-toimiva jos ei uskalla avautua toiselle täysin? Ei välttämättä.

Parisuhde voi antaa mahdollisuuden kasvaa ja päästä eroon traumoistansa. Yhdessä toisen kanssa. Mutta tässä piilee myös sudenkuoppa. Jos alat rasittamaan kumppaniasi liian paljon kaikilla stressaavilla, epämukavilla ja epävarmuutta lisäävillä aiheilla joita olet kokenut menneisyydessä, voi siitä syntyä ongelma joka alkaa rasittamaan parisuhdetta. Voidaan alkaa kutsumaan sitä parisuhdeongelmaksi. Ongelmaa voidaan lähteä selvittämään joko kaksin pariterapeutilla tai yksin terapiassa. Terapioitakin on niin monenlaisia.

Joka tapauksessa, kumppanisi ei ole terapeuttisi ja vaikka on hyvä jos pystyt puhumaan kumppanisi kanssa ongelmista, ei ole hyvä jos puhut kumppanisi kanssa pelkästään ongelmista. Ongelmista puhuminen on tapa kasvattaa kuilua parisuhteessa olevien välillä ja jos olisin terapeutti joka haluaisi erottaa pariskunnan, ottaisin esiin vain pariskuntaa erottavia asioita. Loogista, eikö vain? Koska terapeuttejakin on niin monenlaisia, osa terapeuteista käyttää joko tietoisesti tai tietämättään tätä menetelmää, eli puhuvat ongelmista.

Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa että esimerkiksi perheneuvoja tahallaan tahtoisi kasvattaa kuilua pariskunnan välillä, mutta hekin ovat vain ihmisiä ja heidänkin toimintatapansa muovautuvat sitä mukaa kun pariskuntia tapaavat yhdessä tai yksinään. Myös terapeuttien oma persoona ja se miten hyvin pariskunnan ja terapeutin välillä synkkaa, vaikuttaa siihen miten hyvin osaavat auttaa pariskuntaa heidän ongelmissaan.

Jos yksi terapeutti/perheneuvoja tai kuka nyt auttaakaan pariskuntaa ei saa muutosta aikaiseksi, ei se tarkoita välttämättä että pariskunta olisi tuhoon (tai eroon) tuomittu loppuiäkseen. Joskus pariskunta voi joutua käymään pariterapiassa monessakin eri paikassa ennen kuin saavat tarvitsemansa avun. Jos menet tavalliseen lääkäriin, onnistuuko lääkäri joka kerta auttamaan ongelmissa? Hyvässä lykyssä kyllä, mutta joskus voi joutua käymään eri lääkärillä. Sama koskee myös pariterapiaa (tai miksi sitä nyt kutsutaankaan).

Kirkon perheneuvonta tarjoaa ainakin maksutonta apua parisuhdeongelmiin. Omakohtaisesti olen huomannut kuitenkin että monta kertaa perheneuvojat missaavat pointin eivätkä ymmärrä pariskunnan ongelmien ydintä. Eikä se varsinaisesti olekaan ihme, kun käyntikertoja saattaa olla vain pieni määrä ja huomioiden että apua tarvitsevia pariskuntia on valtava määrä, on odotettavissa etteivät pysty auttamaan kaikkia.

Se on osasyy miksi olen alkanut pitämään tätä blogia. On mukava jos pystyn auttamaan neuvoillani muita ihmisiä haasteellisissa tilanteissa. Kannattaa myös laittaa kysymyksiä tai toiveita aiheista mistä haluttaisiin minun kirjoittavan.