Oletko kontrolloiva? Sellainen, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään? Moni meistä on. On helppo uskoa, että kontrolli tuo elämään turvaa ja hallintaa. Kuitenkin liika kontrollointi voi alkaa kuormittaa – ei pelkästään itseä, vaan myös ympärillä olevia ihmisiä. Jos kaikki pitää tehdä juuri omalla tavalla ja asiat täytyy suunnitella viimeistä piirtoa myöten, voi käydä niin, että elämästä katoaa joustavuus ja rentous. Kontrollista luopuminen onkin taito, joka tuo yllättävää vapautta ja voi jopa parantaa elämänlaatua.

Kun vaadimme itseltämme jatkuvaa kontrollia, asetamme itsellemme usein myös kohtuuttomia paineita. Elämä on monimutkaista, ja kaikki ei yksinkertaisesti aina mene suunnitelmien mukaan. Mitä enemmän yritämme hallita kaikkea ympärillämme, sitä enemmän kohtaamme pettymyksiä. Kontrollin vähentäminen onkin itse asiassa tapa kohdata elämän ennakoimattomuus rohkeammin. Kun päästämme irti, opimme hyväksymään myös sen, että jotkut asiat vain tapahtuvat omalla painollaan, ja se on ihan ok.

Kontrolloinnin vähentäminen auttaa meitä myös vahvistamaan ihmissuhteita. Kun pyrimme hallitsemaan kaikkea ympärillämme, saatamme tahtomattamme rajoittaa myös muiden tilaa ja vapautta. Jokainen haluaa tuntea olevansa luottamuksen arvoinen, ja liiallinen kontrollointi voi tuntua toisen ihmisen näkökulmasta aliarvioivalta. Luopumalla tarpeesta hallita kaikkea, annamme tilaa luottamukselle ja päästämme muutkin toteuttamaan itseään.

Oman hyvinvoinnin kannalta kontrollista luopuminen voi olla myös keino vähentää stressiä. Joskus on vapauttavaa vain antaa asioiden tapahtua ilman, että jokainen yksityiskohta on hallinnassa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi heittäytyä täysin huolettomaksi, vaan että oppii hyväksymään ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Kun keskittyy siihen, mitä voi aidosti tehdä, jää enemmän energiaa ja tilaa niille asioille, jotka todella merkitsevät.

Lopulta kontrollista luopuminen on tapa oppia elämään hetkessä. Kun lakkaamme keskittymästä siihen, miten kaiken pitäisi olla, voimme alkaa arvostaa sitä, mitä meillä jo on. Pienet arjen hetket saavat enemmän merkitystä, kun emme kuluta jatkuvasti energiaa asioihin, joihin emme voi vaikuttaa. Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja yllätyksiä, ja joskus kaikkein parhaat asiat löytyvät juuri sieltä, mistä emme osanneet etsiä niitä.

Tartu siis rohkeasti tilaisuuteen luopua kontrollista, edes vähän. Voit yllättyä siitä, miten paljon vapautta ja keveyttä se tuo mukanaan.

Viime päivien aikana on uutisoitu (mm. Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat) siitä että avioeroja on haettu siksi, että ollaan koettu mm. kotitöiden jakautuminen epäreiluksi kotona perheessä puolisoiden kesken. Eron alullepanija on edelleenkin yhä useammin nainen kuin mies. Nykyään tilanne on valitettavasti (tai onneksi) se, että avioliitosta jonka kokee epätyydyttäväksi, voi vapaasti hakea avioeroa kysymättä lupaa puolisolta siihen. Avioeron syitä ei edes tarvitse perustella mitenkään, riittää vain että hakee avioeroa.

Mutta jos asiaa pohtii vähän laajemmassa kontekstissa, nykyään erotaan kyllä myös syistä jotka monet voivat kokea vääriksi. Esimerkiksi avioeron hakeminen siksi, että halutaan lisää vapaa-aikaa tai että koetaan sen olevan ratkaisu siihen ettei mies auta kotitöissä. Totta kai voi erota siitäkin syystä että on laiska mies joka ei nouse ylös sohvalta auttaakseen missään, mutta samalla voi kysyä, että onko asioista puhuttu miehen kanssa?

Jos ongelmista ei ole puhuttu ja oletetaan toisen olevan ajatustenlukija, silloin mennään pahasti metsään. Avioero (tai ero avoliitosta) koskettaa harvemmin vain kahta ihmistä yksinään. Voi olla lapsia, sukulaisia ja ystäviä keitä asia myös koskettaa. Ennen eroon päätymistä kannattaa myös pohtia, että helpottaako elämä eron jälkeen oikeasti. Tai jos eroon on jo päätynyt, kannattaa silloinkin miettiä että oliko ero nyt se järkevin ratkaisu.

Ongelmatonta elämää ei ole olemassakaan ja jos ottaa eron puolisostaan, eivät ongelmat tule poistumaan ja tilalle tulee uusia ongelmia. Eli ongelmat vain muuttavat muotoaan, mutta ongelmien lukumäärä pysynee aika lailla vakiona. Näissä eroissa joissa syyt ovat edellä mainitun kaltaisia, käy myös helpommin sitten niin, että eron jälkeen eletään melko lailla yhdessä samalla lailla kuin ennenkin, paitsi että ollaan kahdessa osoitteessa.

Ero ei myöskään ole aina lopullinen, vaan pariskunta saattaa palata takaisin yhteen eron jälkeen kun on muutamia vuosia kokeiltu erilaista elämää. Eli jos on tullut ero ja eksää kaipaa takaisin, palaavat monet takaisin yhteen kun ovat kasvaneet henkisesti. Yksin olo on harvemmin herkkua kenellekään ja ihminen on luontaisesti muiden seuraa kaipaava. Yksilöeroja tietenkin on, mutta yleisellä tasolla voidaan näin silti todeta olevan.