Onks mul huono flow?

Nyt on ilmeisesti menossa jokin Flow-festivaali. Minulta on mennyt se ihan ohi, ja ilmeisesti tähän mennessä joka vuosi. 

Useat blogistit kirjoittavat olevansa Flow’ssa, tai odottavansa Flow’ta tms. Joillakin on kyseiseen festivaaliin liittyvä vaatekriisi, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Flow on kuitenkin päivän sana, oli niin tai näin. Se ehkä vähän häiritsee, osittain siksikin, etten asian suhteen ole lainkaan kartalla.

Kyseessä on ilmeisesti musiikkifestivaali, mutta minkälainen? Saan käsityksen, että Flow on musiikkia enemmän kohtauspaikka ja siitä heijastuu jopa jonkinlainen kuva elämyksestä, perinteiset ilosaarirockit sun muut eivät tunnu oikein miltään Flow’n rinnalla. Mistä oikein on kyse?

Wikipedia ilmoittaa, että Flow ”on psykologi Mihály Csíkszentmihályin mukaan tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa itsen tavoitteiden kanssa”.

Tuo ei asiaa juurikaan selvennä. Jatko kuitenkin valottaa flow’ta paremmin: ”Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan”, ”oman minän arviointi vähenee”, ”ajantaju katoaa”.

Tästä ei liene kuitenkaan kyse tämän nimenomaisen Flow’n kohdalla. Siispä googletan festivaalin. ”Flow Festival on musiikki- ja kaupunkikulttuurifestivaali, joka järjestetään vuosittain elokuussa Helsingin Suvilahdessa”. Selviää, että Flow on monipuolinen tapahtuma, jolla voisi olla tarjota jokaiselle jotakin. Mitä siis saisin, jos ostaisin lipun?

Esiintyjälista on vaikuttava: Lykke Li, MC Taakibörsta, Röyksopp, Jo Stance, Timo Lassy Trio jne. Kolmen päivän lippu maksaa 115 €, kahden päivän lippu 95€, yhden päivän 70 €. Festivaalialueelle ei saa ottaa mukaan sateenvarjoa. Kamerat ovat sallittuja, kunhan niissä ei ole irroitettavia objektiiveja ja/tai jalustoja. Ilmeisesti superzoom-kamerat ovat sallittuja (jos on, niin en ihan ymmärrä kamerakäytännön logiikkaa)? Lisäksi kerrotaan, että mikäli jokin artisti peruuttaa jne. ei lippua ole mahdollista lunastuttaa takaisin. Asiakkaan on ymmärrettävä, että hän ostaa lipun festivaalille, ei yksittäiselle keikalle. Alueella on ravintola- ja baarialueita. Omia alkoholijuomia ei saa viedä paikanpäälle. Pientä purtavaa kylläkin. Periaatteessa perinteistä festivaalikauraa siis. 

Suomalaiset ovat festivaalihullua kansaa; Tiketin mukaan vain sunnuntaina on tilaa, perjantai ja lauantai ovat loppuunmyytyjä. Miksi Suomessa festivaalit kannattavat? Miksi Flow kannattaa, miksi sinne pitäisi mennä? Kysyn vielä näin: minkälainen Flow olisi ilman anniskeluoikeuksia, ilman alkoholia? 

Kertokaa, mitä Flow’sta löytyy, mitä sillä on annettavaa, paitsi kunniakas esiintyjälista? Miten se eroaa muista festivaaleista? Miksi sinne pitäisi mennä?

Hyvinvointi Mieli Musiikki Ajattelin tänään

Muuttumaton

Jossakin kohtaa elämän varrella muistelen ajatelleeni, että materialismi on pahasta ja epäarvostettavaa. No, se vaihe meni onneksi nopeasti ohi.

Miten hienoa onkaan, kun yhtäkkiä, kenties muita asioita toimittaessa, eksyy jonnekin tavarapaljouden keskelle ja kokee löytämisen iloa! 

Minulle antikvariaatit ja yleensäkin kirjakaupat, sekä liikkeet, joista saa musiikkia ja elokuvia, ovat paikkoja joissa voi suorittaa urbaania aarteenetsintää: karttaa ei ole, eikä näin ollen kartassa olevaa punaista ruksia kertomassa aarteen sijaintia. Ja ilman karttaa kierteleminen se vasta hauskaa onkin!

Aikanaan, kun asuin vielä Helsingissä, otin tavakseni aina silloin tällöin tehdä kaupunkiretkiä. Tuolloin kiertelin pitkin ydinkeskustaa ja vähän laitamiakin, kävin pienissä ja suurissa liikkeissä vaeltelemassa, ja jos löysin jotakin kiinnostavaa tai kiehtovaa ostin sen, mikäli rahat vain riittivät. Työn ulkopuolisia vapaapäiväongelmia ei ollut, aina löytyi uusia kivijalkakauppoja, joissa en ollut vielä kertaakaan käynyt tai viime käynnistä oli kulunut jo aikaa. Kirpputoreja, osto- ja myyntiliikkeitä, keittiötarvikekauppoja, designia, kahviloita, taidemyymälöitä jne.

Joskus saatoin tehdä ostoskierroksen, jolloin en kuluttanut rahaa lainkaan. Näiden kierrosten suurin anti oli seurailla kaupunkielämää, istua kahviloissa ja katsella ihmisiä ja rakennuksia; kaikkea sitä, mitä kaupunki pitää sisällään. ”Aistia tunnelmaa”, voisi joku sanoa.

Kun muutin Helsingistä pienempään kaupunkiin ajattelin, että joutuisin tekemään enemmän työtä kierrosteni suhteen, kaartaamaan laajempia ympyröitä liikkeiden vähyyden vuoksi, kaupungin pienuuden takia. Mutta millainen ihmismieli onkaan! Se muuttuu, sopeutuu: nyt teen retkiä mm. suurin marketteihin ja R-kioskin lehtihyllylle. Kävelen pitkin puistomaisia katuja ja aistin toisenlaisia asioita.

Suhteet Oma elämä Mieli Raha