Muuttumaton

Jossakin kohtaa elämän varrella muistelen ajatelleeni, että materialismi on pahasta ja epäarvostettavaa. No, se vaihe meni onneksi nopeasti ohi.

Miten hienoa onkaan, kun yhtäkkiä, kenties muita asioita toimittaessa, eksyy jonnekin tavarapaljouden keskelle ja kokee löytämisen iloa! 

Minulle antikvariaatit ja yleensäkin kirjakaupat, sekä liikkeet, joista saa musiikkia ja elokuvia, ovat paikkoja joissa voi suorittaa urbaania aarteenetsintää: karttaa ei ole, eikä näin ollen kartassa olevaa punaista ruksia kertomassa aarteen sijaintia. Ja ilman karttaa kierteleminen se vasta hauskaa onkin!

Aikanaan, kun asuin vielä Helsingissä, otin tavakseni aina silloin tällöin tehdä kaupunkiretkiä. Tuolloin kiertelin pitkin ydinkeskustaa ja vähän laitamiakin, kävin pienissä ja suurissa liikkeissä vaeltelemassa, ja jos löysin jotakin kiinnostavaa tai kiehtovaa ostin sen, mikäli rahat vain riittivät. Työn ulkopuolisia vapaapäiväongelmia ei ollut, aina löytyi uusia kivijalkakauppoja, joissa en ollut vielä kertaakaan käynyt tai viime käynnistä oli kulunut jo aikaa. Kirpputoreja, osto- ja myyntiliikkeitä, keittiötarvikekauppoja, designia, kahviloita, taidemyymälöitä jne.

Joskus saatoin tehdä ostoskierroksen, jolloin en kuluttanut rahaa lainkaan. Näiden kierrosten suurin anti oli seurailla kaupunkielämää, istua kahviloissa ja katsella ihmisiä ja rakennuksia; kaikkea sitä, mitä kaupunki pitää sisällään. ”Aistia tunnelmaa”, voisi joku sanoa.

Kun muutin Helsingistä pienempään kaupunkiin ajattelin, että joutuisin tekemään enemmän työtä kierrosteni suhteen, kaartaamaan laajempia ympyröitä liikkeiden vähyyden vuoksi, kaupungin pienuuden takia. Mutta millainen ihmismieli onkaan! Se muuttuu, sopeutuu: nyt teen retkiä mm. suurin marketteihin ja R-kioskin lehtihyllylle. Kävelen pitkin puistomaisia katuja ja aistin toisenlaisia asioita.