Seuraavaksi informaatiota kaikille niille (arvatenkin pääosin naispuolisille),  jotka edelleenkin ihmettelevät: Kuka kumma on tuo kalsariasuinen karvaturri olohuoneen sohvalla?

Jokainen miesten pitkät kalsarit edes etäältä nähnyt tunnistaa myös sarjakuvasankarin nimeltä Mustanaamio. Epäilemättä ainakin lähes jokainen mies. Mustanaamio on tietenkin se kokotrikoopuvussa viihtyvä salaperäinen testosteronipaukku, joka hiippailee varpahillaan Bengalin viidakossa ja antaa välistä nyrkkiensä puhua tehokkaasti pahis-ukkeleiden poskipäihin.

Mustanaamio on esiintynyt sarjakuvasankarinakin täällä Suomessa melko pitkään; tuo kaiken maallisen tiedon alkulähde ja informaation syvä, mutta ah niin kirkasvetinen, kaivo eli Wikipedia tietää kertoa, että ensimmäistä kertaa Mustanaamio-sarjakuvaa julkaistiin sanomalehti Karjalaisessa jo 1930-luvun lopussa. 

Wikipedia tietää kertoa myös, että 1980-luvulla Mustanaamio oli niin suosittu, että lehden levikki Suomessa oli jopa kuusinumeroinen. Mistä tämä suosio johtui? Samaistuvuudesta, luulen.

Ajatelkaapa, verrataanpa hiukan: 

Mustanaamio: mysteerimies, hiukan epäsosiaalinen, omituinen mutta joltiseltaankin rehellinen, omia polkujaan kokotrikooasussa kulkeva mies.

Suomalainen mies: vielä pääosin selvittämätön luonne, erittäin harvasanainen, omituinen mutta enimmäkseen kummallinen, omia polkujaan Nanson Black Horse -kalsareissa puolet vuodesta tallusteleva patsas.

En voi olla ajattelematta, etteikö Black Horse -tuotemerkin menestyksen takana olisi hiukan myös mustanaamiomaniaa.

Mutta mitä on tosirakkaus, tosifanius? Se on sitä, kun suomeksi Mustanaamiota kustantava Egmont Kustannus ilmoitti marraskuussa 2010 lopettavansa Mustanaamion julkaisemisen, nousivat nuo metsiemme miehet, olohuoneidemme karvaturrit ja kalsarivillet barrikadeille. Jokin, johon oli samaistuttu, joka tunnettiin kaltaisekseen ja lähelle sydäntä, kuin kaukainen sukulainen, yritettiin hiljentää! 

Suomalainen mies sai vihdoin supervoimat vetämällä jalkaansa sinisen sävyissä värisevät ihokkaat ja protesti päästettiin ilmoille kuin leijonan karjaisu. Ja kuinka ollakaan, valkoisia hevosia tai hieman kesyyntyneitä susia ei tarvittu edes, vaan Egmont Kustannus pyörsikin päätöksensä keväällä 2011, ja Mustanaamio saa jatkaa voittokulkuaan suomalaisissa sydämissä täst’edeskin.