Ladataan...

Syksy on yleensä ollut itselleni aika vaikeaa aikaa. Se on tarkoittanut yleensä sekä uusia alkuja että nopeasti loppuunpalamista. Synkistelyä ja voivottelua siitä, että ihana kesä on ohi. Tänä vuonna olenkin saanut näemmä niin hyvän annoksen D-vitamiinia, ettei tämä synkkyys haittaa vieläkään.

Tammikuisen Alicanten reissun, maaliskuisen Teneriffan (ja Madridin pikavisiitin) sekä superkuuman kesän ja syksyyn asti jatkuneiden lämpimien kelien ansiosta viileä talvi tuntuisi jo olevan enemmän kuin tervetullut. Ikävöin lunta! Taidan olla kaveripiiristäni ainoa.. Olen myös innokas kerrospukeutuja, joten haluan päästä käyttämään uutta talvitakkiani, hyödyntämään isoa pipovarastoani sekä ihania paksuja lapasia. Toisaalta kunnolliset loskasaappaat on vielä hankkimatta, joten ne kelit voisivat ainakin vielä hetken odotella ennenkuin löydän täydellisen parin kenkäkokoelmaani.

Olen tässä syksyn aikana inspiroitunut kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta, jossa lisätyn liikunnan ja terveellisemmän ruokailun lisäksi olen alkanut seurata ostokäyttäytymistäni. Myönnän, olen materialisti ja nyt minuakin on alkanut ahdistaa tämä hirveä kulutusyhteiskunta, ja se mitä olemme tehneet rakkaalle planeetallemme. Sitä ei pienenä ihmisenä aina tajua mitä valinnoillaan tekeekään, mutta meidän täytyy ymmärtää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Pyrin siis vähentämään muovin käyttöä, kierrättämään vieläkin enemmän (tästä olen kyllä aina ollut ylpeä, sillä Venäjällä kasvanut isoäitini osaa kierrätyksen jalon taidon) ja kuluttamaan vähemmän. Jokaista ostoa kohden yritän myydä tai antaa pois alta tavaraa. Vielä on paljon matkaa minimalistisempaan elämäntapaan, mutta toivoa on! Ja opin tätä kautta ehkä viimein budjetoimaan oikein, enkä elämään aina velassa. Jatkuva stressi rahasta syö ihmistä.

Kaiken yllämainitun lisäksi olen alkanut juomaan pakuriteetä, syönyt monivitamiinivalmisteita ja sain nettilehteäni varten testiin ashwagandha-kapseleita, joiden pitäisi auttaa stressiin ja uniongelmiin, joten näillä eväillä luulisi selättävän kaamoksen! Sen lisäksi tottakai tykkään olla mahdollisimman extra, joten värikkään tukan kanssa voi käyttää myös paljon värejä vaatteissa ;)

Alla hieman tunnelmia ihanasta kuvauspäivästä Adin kanssa ja inspoa välikausipukeutumiseen.

TAKKI // Zizzi

KAULURI // Asos (loppuunmyyty)

MEKKO // Monki

NEULETAKKI // Zizzi

SUKKAHOUSUT // KappAhl

LAUKKU // H&M

HIUSVÄRI // Herman's Amazing

Kuvat: Adi Dobrin

 

XoXo Nelly

Ladataan...

Päätin viime viikon postauksen jälkeen, että haluan oppia pitämään huolta myös kehostani sen lisäksi, että alan hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Minulle parasta on kuitenkin pieni muutos kerrallaan. En pysty aloittamaan elämäntaparemonttia, jossa minulta kiellettäisiin esimerkiksi kaikki mihin tähän mennessä olen addiktoitunut. Olen luonteeltani sellainen, että mitä enemmän minulta jotakin kielletään sitä enemmän sitä haluan. Ei aina mikään paras luonteenpiirre.. 

Päätin siis hankkia aktiivisuusrannekkeen. Koska pankkitilini oli tätä muutosta vastaan, oli soitettava isoäidilleni ja pyydettävä sellainen aikaiseksi joululahjaksi, kjäh kjäh. Hän suostui ilomielin kun kuuli, että sellaisellako vehkeellä minut saisi vihdoin taas liikkumaan. Liikkumiseen olen kaivannut aina jonkinlaista porkkanaa, välitöntä palkintoa, joka lisäisi motivaatiota. Vuonna 2016 innostuin hirveästi Pokemon GO:sta ja sitä tulikin pelattua paljon. Sen kanssa tuli liikuttua reilusti enemmän kuin normaalisti, mutta sitäkään ei ollut hauska pelata yksin. Lopulta kaverit ympärillä yksitellen lakkasivat pelaamasta ja niinpä omakin kiinnostus lopahti.

Lähdin sitten tutkimaan erilaisia sporttikelloja siinä keskihintaluokassa, sillä minulla oli seuraavat kriteerit kellolle, jota ihan halvimmat aktiivisuusrannekkeet eivät täytä:

- Ranneke mittaa sykkeen ranteesta

- GPS

- Vesitiivis: rannekkeen kanssa pystyy uimaan

- Unenmittaus

- Ei liian iso kooltaan

Nämä kaikki kriteerit tuntui parhaiten täyttävän Polar A370 -malli, jonka ostin Gigantista 110€:lla (norm. 129€). Gigantissa oli sopivasti pieni ale käynnissä, joten kipaisin hakemassa rannekkeen Itiksestä ennen työvuoron alkua, jotta pääsisin käyttämään sitä heti töissä. Alussa ihmettelin kun ranneke otti lähes jokaisen käden heilautuksen askeleena. Ajattelin jo, että pitääkö ranneke palauttaa ja lähteä taas uudelle tutkimuskierrokselle. Onneksi tätä tuli ihmeteltyä ääneen kaverille, koska hänellä olikin täysin sama ranneke käytössä ja hän tiesi viisaana kertoa, että ilmiötä helpottaa ottamalla käyttöön kokoaikainen sykemittaus. Silloin rannekkeen askelmittaus on paljon tarkempi. Vertailin tuloksia myös puhelimeni Samsung Health -sovelluksen askelmittarin kanssa ja vertailussa ei näkynyt suuria eroja muuta kuin kalorimäärissä. Puhelimeni ei mittaa sykettäni askelieni kanssa, joten kulutetut kalorimäärät ovat suuntaa-antavia, kun taas aktiiviranneke mittaa ne todellisesti sykkeen mukana.

Ranneke pääsi tositoimiin heti viikonloppuna kun päätin testata untani rannekkeen avulla sekä I Love Me -messujen aikana. Messuilla tuli käveltyä rutkasti muutaman tunnin sisään ja kävin vielä lenkillä illalla ystävän kanssa, joten loppulukemaksi tuli vähän yli 15,000 askelta siltä päivältä. Tämä motivoi jo selvästi, kun puhelimen askeleet näyttivät vain jotakin 12,000 luokkaa, eikä puhelimen tosiaan ole koko ajan taskussani, jotta se voisi mitata ne oikeat askeleet koko päivältä.

Aktiivirannekkeessa mukana tulleen unenseurantajärjestelmä Polar Sleep Plusin avulla mittasin kolme yötä putkeen unenlaatuani. Ole 12 vuotta kärsinyt uniongelmista, joten tämä oli myös yksi ehdottoman tärkeä laitetoiminto minulle. Sovellukseen määritetään tavoiteltu uniaika, ja yön aikana ranneke sitten mittaa sykkeen avulla unen määrän ja kuinka katkonaista uni on. Aamulla laite synkronoidaan älypuhelimen ja sovelluksen kanssa bluetoothin avulla. Sitten sovellus antaa tuloksen. Yläkuvassa näkyy, että uneni on erittäin katkonaista, mutta saan tarpeeksi unta yön aikana. Nukun keskimäärin 8 tuntia. Kolmen yön aikana ilmeni, että unenlaadussa on paljon parannettavaa, sillä pisteet heittelivät 2,1-2,3:n välillä (5 ollen paras).

Parannettavaa on niin syömisen, liikkumisen kuin nukkumisenkin kanssa. Luulisi, että nämä ovat aikuiselle ihmiselle itsestäänselvyyksiä, mutta eipä valitettavasti ole joka taloudessa. Olen kuitenkin erittäin innoissani siitä mitä Polar A370 tuokaan vielä elämääni, ja ensiviikolla pääsen testaamaan ranneketta myös uidessa!

 

XoXo Nelly

Ladataan...

Opin sunnuntaina paljon itsestäni, ammatistani sekä maailmasta, jossa elämme. ADD-aivoni käyvät vieläkin hieman kuumana käsitellessään sitä informaatiotulvaa, jonka toissapäivänä koin. Pieni sydämeni työstää edelleen niitä tunteita, joita tämän blogin sisältämien kuvien otto ja editointi minussa herätti. Minä uskaltauduin kameran eteen. Omana itsenäni. Ei ollut kyse mistään juhlista, tai nopeasta kännyselfiestä, vaan joku toinen otti minusta kuvia, enkä minä ollut kontrollissa. Sen lisäksi, että olen ammatiltani valokuvaaja minulla on myös äärimmäisen huono itsetunto. Siksi kameran edessä keikkelehtiminen ei minulta luonnistu ja se on päivänselvää myös näissä kuvissa.

Mikä EI ole päivänselvää on se, että minä en välitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni minua ei haittaa, että kaikki näkevät epätäydellisyyteni, kun olen aina tsempannut muita. Olen kohottanut toisten itsetuntoa jättäen samalla muiden kehut vastaanomatta. Sen verran olen tässä muutaman vuoden sisään tavannut ikäihmisiä, joilla on huolestuttavan matala itsetunto, ja vieläpä aivan turhaan, että inhoan ajatustakin siitä, että minusta voisi joskus tulla samanlainen. EN SUOSTU!

Vaikka minussa on paljon "korjattavaa", haluan silti jo nyt olla esimerkkinä muille. Haluan, että ihmiset ympärilläni rakastaisivat itseään sellaisina kuin ovat - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Vain sillä lailla opimme rakastamaan muitakin. Kun emme vaadi itseltämme liikoja, lakkaamme vaatimasta sitä myös elinympäristöltämme. Jotta voisin olla esimerkkinä muille täytyi minun ottaa riskejä. Niinpä kysyin ystävältäni Adrianalta, josko häntä kiinnostaisi ottaa minusta hieman kuvia blogiani varten. Kuka olisikaan uskonut, että kuvauksista tulisi niin terapeuttisia. Olemme tunteneet Adrianan, aka Adin, kanssa liki 10 vuotta, joten hänen kameransa edessä oli luontevaa olla.

Nämä kuvaukset oli minulle tapa tutustua tämänhetkiseen kehooni, ja ottaa se ylipäänsä ensimmäistä kertaa haltuun moneen vuoteen. Olen lihonnut lyhyessä ajassa todella paljon, ja näitäkin kuvia katsellessa tuli olo, että "hemmetti, miten olen saanut itseni taas tällaiseen kuntoon?" Kävin lääkärissäkin viime viikolla, ja huomenna olisi luvassa labran jonotuksessa istumista ja piikkejä.. Ne on kuitenkin tärkeä muistutus minulle, että nyt on tehtävä jotain keholle vielä kun voi. Yli kolmekymppisenä laihduttamisesta tulee kuulemma vaikeampaa. Haluan ottaa tulevaan elämäntaparemonttiini pieniä askelia, sillä tunnen itseni sen verran hyvin, että asioiden kieltäminen tai itselleni epämiellyttävien asioiden tekeminen on minulle hirmuisen vaikeaa, tai yksinkertaisesti: en vain tee niitä.

Ensimmäiseksi haluan vihdoinkin hankkia aktiivirannekkeen. Uskon, että sillä saisin itselleni lisää motivaatiota liikkumiseen, sillä tarvitsen sitä epätoivoisesti. Liikuin vielä yli 10 vuotta sitten paljon, ja uskokaa tai älkää, olin S-kokoinen! Sitten menin rikkomaan selkäni, ja liikkuminen oli työlästä ja lihominen taattu.. Uusi työ vaateliikkeessä, jossa olen koko ajan liikkeellä, on myös jo suuri ero viime kesän liikuntarutiiniini.

Onko sinulla antaa vinkkejä hyvään aktiivirannekkeeseen?

Sunnuntain kuvausten aikana törmäsimme matkan varrella myös ystävääni Maijuun, jonka blogiin voit tutusta täällä, ja otimme pari hassua kuvaa.

Hassuttelun jalon taidon minä kyllä osaan! Keskittymishäiriöinen aikuinen ei ole helpoin kuvattava.. Heh.

TAKKI // Äitini vanha, minulle lahjoitettu

PIPO // H&M

NEULE // Gina Tricot, viime vuoden mallistoa

KEINONAHKAHOUSUT // Zizzi

KENGÄT // Misu-kenkäkauppa, nyt jo lopetettu

HIUSVÄRIT JA LÄVISTYKSET // Cybershop

KUVAT: Adi Dobrin

EDIT: Minä

 

XoXo Nelly

Pages